Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Miten mulla niinku ihan oikeasti menee?

Tänään on taas semmonen päivä, että kaikki asiat vituttaa, vaikka kohta on loma, joka tarkoittaa seikkailua tänä vuonna vähän enemmän ku viime vuosina.
Päivi Räsänen.
Pähkinänkuoressa mua äsyttää aina, ku se sanoo yhtään mitään, vaikka se on tavallaan oikeessa siitä, ettei kirkko oikeestaan kuulu Prideen, mut se sano sen niin, että siitä voi lukea, että se on edelleenkin sitä mieltä, että homous on synti ja häpeä.
Mä oon kiukuissani.
Koska mä aina aina AINA saarnaan erilaisuuden hyväksynnästä, siitähän mun kirjakin kertoo, kunhan saan sitä eteenpäin.
Kaikilla on oikeus tehdä mitä haluttaa.
Ja kaikilla on oikeasti oikeus rakastaa ketä huvittaa.
Tätä ei rouva Räsänen halua ymmärtää, vaikka tääkin on luultavasti Raamatussa.

Ja nyt ei puhuta P.Rstä enempää.
Mulle kuuluu rahatilanteen epävarmuutta.
Mulle kuuluu tyhjää jääkaappia.
Mulle kuuluu kohta alkavaa lomaa, onneksi.
Mulle kuuluu Don Huonoja ja Michael Monroen synttäreitä (eilen)
Mä haluaisin kirjoittaa kasan sekavaa fanfictionia ja toisaalta en.
Ois kiva katsoa Rock Of Ageskin pitkästä aikaa, kun siitä on jo vuosia ja se tuli eilen telkkarista.
Jäi väliin.

Mä en muista edes, että kirjotinko tänne, että boikotoin Nelonen Mediaa nykyään.
Keväällä oli Emma-gaala.
Se oli siirretty Neloselle, joskushan se oli muualla.
Mä tykkään isoista gaaloista, mutta se jäi väliin.
Mutta!
Ensinnäkin syy boikotoida kyseistä paskalafkaa on, että siellä Emma-gaalassa siis Nelonen palkitsi Nelosen artisteja ja kaikki tämä tuli Neloselta.
Ja siis sekin, että sama artisti sai lähes kaikki palkinnot.
Plus, että Nelonen media on siis iso mediatalo, joka omistaa monta radiokanavaa, sen tv-kanavan, lehtiä ja festareita.
Tästä tulee ongelma siinä vaiheessa, kun kyseinen  monipäinen  hirviö alkaa boikotoida jotain artistia, kun tämä lähtee niiden ohjelmasta.
(Jos joku arvaa, että puhun Monroesta, niin voi kyllä)
 Mua pelottaa Monroen puolesta, että sen seuraava levy ei myy mitään, kun se ei ole esim. Ruisrockissa, missä on monta kertaa ollut.
Siis oikeasti, jos se ei soi Radio Rockilla, tai Suomipopilla, tai  niin monikaan ei tiedä, että uusi levy tulee syksyllä.
Ja jos se levy ei myy, monikaan ei osta keikoillekaan enää lippua.
Joka voi tarkoittaa, että siinä oli Monroen ura.
Ja sitten Monroe ei edes ole ainoa artisti, jota kyseinen paskalafka ei suostu huomioimaan.
Siis oikeesti, vaikka kuuntelen nykyään Ylexää, koska Radio Rock on Nelosen, niin mua ärsyttää ettei pienet artistitkaan sois Rockilla.


Se, että kuuntelen nykyään sitte Ylexää, tarkottaa sitä, että kuulen hyvin paljon räppiä ja Paula Vesalaa.
Ja onneks siellä soi myös Olavi Uusivirta ja Apulanta.
Mut on mulla ikävä Rockilta muutamaa ohjelmaa ja tyyppiä.
Arvaan kyllä, että Michael tulee käymään Ylexälläkin, kunhan One Man Gang ilmestyy, mutta vois sitä soittaa siellä joskus ennenkin sitä.
 Parasta Ylexässä on aamuohjelma.

Joo, olikohan se siinä.

Hyvää kesää ja lupaan tulla takas, joskus.


tiistai 4. kesäkuuta 2019

PAINEET ja lomasuunnitelma alkaa hahmottua (WOOOO)

Moi.
otsikko on totta.
Eli vaikka mä tiedän, että ihmiset tuskin uhraa mulle ja mun toiminnalle, tai toimimattomuudelle ajatustakaan, niin mua silti ahdistaa ajatella, että joku ajattelee musta yhtään mitään.
niinku vaikka sen mun kirjan kanssa, siitä kuoli kiintolevy tässä hiljattain ja nyt en jaksa heti aloittaa alusta ja sitten paineilen sen kanssa, kun yhtään kukaan kysyy siitä mitään.
Sekin paineistaa, että tänään on iltapäivällä palaveri, kun en tiedä mistä siellä puhutaan.
Oikeasti harkitsin, että tekisin uuden blogin, kun täällä on muutama tyyppi lukijana, joiden en haluais tietävän elämästäni niin paljon.
sen takia tästä blogista on tullu ihan hirveetä kliseehuttua.
totta on, että mielellään istuisin kotona kuuntelemassa radiota, tai podcasteja pimeässä huoneessa, mutta en voi ja sitten saan paineita ihan kaikesta, kun teen edes vähän jotain joskus.
mä en halua jäädä kotiin, kun tiedän ettei se auta mitään.
**pari viikkoa myöhemmin**
 Ehkä mä selviydyn, ainakin teen parhaani.
Mä aion lopettaa.
Kaiken.
Aion lopettaa elämästä selviämisen ja alkaa nauttia siitä, sen minkä osaan.
Viikonloppuna ostin lautasia ja olin iloinen, kun käytiin iltakävelyllä leikkipuistossa missä on myös yhdistetty kuntosali.
Tossa punaisella on mun nykyisestä päiväkirjasta.
29.5.2019 14.10
Moi.
Pitää aloittaa “KAIKKI” alusta.
Suomi voitti jääkiekossa kaiken minkä voi vuonna 2019, eli nyt jengi menee julkisille paikoille riehumaan.
Mä vihaan vihaan vihaan isoja väkijoukkoja, jos kyseessä ei oo keikka, joten en menny TORILLE.
4.6.2019 12.18
Saatanan vittuperkele, tänään vituttaa.
En yhtään tykkää tyhmistä säännöistä, oikeesti mä en todellakaan saanut edes laittaa tekstaria ruokalassa, yhtä tekstaria.
Ja sitten kun lähdin sieltä, niin siitäkin valitettiin, että mä jotenkin muka pidin liikaa meteliä, kun heitin jämiä roskiin.
AUTISMISÄÄTIÖ ON VITTU LASTENTARHA, eikä 27vuotiaan Paulan paikka ollenkaan.
Mä en tiedä kuka olen, vai olenko kukaan. Enkä tykkää yhtään mistään, mitä mukamas edustan, paitsi ehkä Michael Monroesta ja rockista.
En voi kuunnella Radio Rockiakaan enää, koska Nelonen Media lopetti Monroen soittamisen ja vain, koska Monroe meni X Factoriin, joka sittemmin sekin loppui yhden kauden jälkeen.
Itseasiassa nyt just ei sitten ärsytä yhtikäs mikään, ehkä sen paperille saaminen oli hyvä juttu.
Kirja siis etenee hitaasti, mutta varmasti.
Pääsen juhannuksena lomille ja viikonloppuna selvis, että pölähdetään heti heinäkuun alussa yhdeksi päiväksi Saksaan, josta mennään suoraan Lontooseen.
kuulostaa hyvältä.
Päätin olla ottamatta turhia poissaoloja juhannuksena koittavaan lomaan asti ja melkein heti tuli tekstari,että mun pitää olla torstaina kotona.
Koska mun tiskikone kuolahti ja siinä on ilmeisesti moottorissa joku ongelma, mutta (ilmeisesti x 2) mulla on joku vakuutus siihen voimassa, jonka Gigantti maksaa, siihen pitää (ilmeisesti x 3) vaihtaa joku osa, joka maksaa (ilmeisesti x 4) jotain 400 euroa.
Asia on  ok, jos saan sitten tietää, että mikä siinä on ja jos mun ei tarvi maksaa sitä.
Elämä on vaan kerran, niinku joku sano bussipysäkillä  viime viikolla.
Aion, niinku alussa sanon, alkaa nauttia elämästä.
Ei elämä ole kauheeta, vaikka tuntuu siltä välillä.
tänään sato vettä aamulla, mistä myös iloitsin.

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

"Tämä on arvaa kenen arvaa mikä jätä arvaa mikä arvaa minkä jälkeen arvaa mihin" (itseasiassa viisuista)

Otsikko on taas arvoitus, se on itseasiassa muunnelma leffasitaatista.
Mutta itseasiassa voisin puhua viisuista.
Aion tänä vuonna katsoa molemmat semifinaalit, koska vaikkei Suomi ole finaalissa, enkä siis luultavasti katso sitä, haluun silti nähdä, että keitä sinne laitetaan.
Islanti oli tosi hyvä, sain niistä jo etukäteen vinkkiä, ne on semmoinen iloinen metalliyhtye, joka yrittää kaataa kapitalismin metallilla.
Se ensimmäinen semifinaali oli melkoisen blaaah, mutta Islanti oli hyvin kaivattu väriläiskä.
Siis ei puhuta sitä, että Suomen viisuedustaja oli aika söpö, Sebastian Rejman keräs Twitterissä "onpas se kuuma"-kommentteja ja mä sanon vaan, että Iina Kuustonen on onnekas mimmi.
Haluun tietää, että onko torstain semifinaalissa Iso-Britanniaa ja jos on, niin pääseekö ne sinne Superfinaaliin.
Aikoinaan Iso-Britannialla oli monta kertaa tosi humoristinen ote, mikä mun mielestä oli pelkästään piristävää.
Niin  ja jos puhutaan vielä viisuehdokkaista, niin mun mielestä se edellinen linja siitä, että kuka tahansa voi hakea sinne, eikä näin, että yhdeltä artistilta tulee kolme kappaletta joista äänestetään, koska Suomi ei tajua äänestää sitä oikeasti hyvää biisiä sinne.
Viime vuonna Saaralla oli Queens ja Monsters ja se kolmas, mun mielestä sinne olisi sopinu se Queens, Suomi äänesti Monstersia (muistaakseni) ja vaikka se oli finaalissa, se jäi tosi hännille.
Tänä vuonna Suomi äänesti sinne Look Awayn ja kuulin niistä muista pätkiä vasta eilen, ne oli taas parempia.
Vaikka Suomi ei ens vuonna lähettäiskään Viisuihin jotain metalliöriöribändiä, niin mun mielestä se viisubiisin etsintäkilpailu pitäs avata mahdollisuudelle, että sellaisetkin voi sinne yrittää.
Nyt on viisukrapula, koska vaikka useat sanoi jo etukäteen, ettei Suomi tuu pärjäämään, niin mä kuitenkin toivoin, että oltais finaalissa, nyt siis väsyttää.

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Hirveän pitkä otsikko, koska niistähän mä oon "tunnettu" (sori tauosta, tadaa)

Joo.
Musta tuntuu, että aina tässä blogissa pyydellään hirveästi anteeksi kaikkea, melkein jopa olemassaoloa.
Aion lopettaa sen.
Viimeks kun kirjotin, olin tosi blääh, nyt en oo niin blääh, vaikka edelleen vähän ärsyttää olla minä.
Tänään olin todella myöhässä, mutta raahasin perseeni paikalle ja sitten ärsytti, koska olin NIIN myöhässä.
Tätä kirjottaessani kuuntelen vihdoinkin Spotifyyn laitettua Auta Antti-podcastia, vaikka se vasta onkin todella mainstreamia, koska se on kirjaimellisesti jokaikisessä nuorten ihmisten Youtube-kanavalleen postaamassa videossa.
Mua vittu ärsyttää kaikki määritelmät.
Kuka päättää mitä pitää olla, tehdä, mihin pitää elämässä mennä, paitsi jokainen itse.
MIESTEN DÖDÖ, NAISTEN DÖDÖ, EIKÖ VOI OLLA VAAN DÖDÖ, KUN SUKUPUOLI ON ILLUUSIO, JOKAISEN PÄÄTETTÄVISSÄ JA MUUTENKIN TOSI WIBBLY-WOBBLY-JUTTU?!
Onko mun blogista tullu tai tulossa kanava purkaa vitutusta?
Onko tää hyvä juttu?
Mä tiiän, ettei tätä lue kukaan, ainakaan se yks ihminen, joka aikoinaan luki ja kommentoi tätä, mutta ehkä se on hyvä.
Vaihdan aihetta:
Elämässä perseestä ei ole esimerkiksi se, että mulla on helvetin hieno sateenvarjo tätä nykyä, kun edellisestä meni kahva paskaksi.
Sekään ei ole perseestä, että yhdeltä mun lempi-ihmisistä Suomen musiikkikentässä tuli just levy.
Kyllä, mä puhun Ellipsistä.
Viikonloppuna oli Record Store Day, me käytiin Hakaniemen Levykauppa Äxässä, josta mä ostin Ellipsin Yhden Naisen Hautajaiset, Reino Nordinin Cara Mian, Ville Valo & Agentsin saman nimisen levyn ja Leijonakuninkaan soundtrackin suomeksi.
Tulin tosi iloiseksi Ellin levystä, koska joo, mä tykkään Ellistä ja Haloo Helsingistä.
Mun mielestä Haloo Helsingin paras biisi ei välttämättä ole Maailman toisella puolen, koska liiallinen radiosoitto pilas sen hetkeks multa, mut nyt mä voin jo kuunnella sitä, kun se on Haloo Helsingin livelevyllä jopa koskettavana versiona.
Olin aikoinaan sitä mieltä, että Haloo Helsingin paras biisi on Vieri Vesi Vieri.
Ellips on vähän erilaista musaa kuin Haloo Helsinki, mikä on tietenkin virkistävää.
Ja lupaan sanoa levystä enemmän, kun oon kuunnellu sitä enemmän, kuin kerran, mutta mulla on oikeesti Spotify-listakin nimeltä Olisinpa Elli Haloo ja mun mielestä Elli on tosi hyvä tyyppi ja sillee samalla tavalla herkkä, kuin mä, ainakin mulla on tämmönen kuva.
Oliko tässä nyt mitään järkeä, ehkä ei, mutta tältä tuntuu nyt.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Ystävänpäivänaatto

Joo, tiedetään että otsikko kuulostaa ihan joltain nuorten roskaromanssiromaanilta, joita tämä tyttö ahmi ollessaan teini.
Mutta joo, matkasta selvitty, kohta on ystävänpäivä, valitettavasti vaan keskellä viikkoa.
Muistan kun sinkkuna vihasin tosi kauan tosi paljon ystävänpäivää, kun olin tosi vitun yksin niin kauan ja sitten mun kaveri lähti kävelemään ja mä uskalsin lähestyä Jussia vasta melkein liian myöhään.
Mutta onneks se toinen on nyt siinä ja pysyy.
Tänään on tosi huono päivä henkisellä tasolla, tai siis kaikki vaan vituttaa vaikka ei oikeen oo edes syytä siihen.
Niin ja Olli Lindholm kuoli.
 Aloin kuunnella Tommi Läntistä äsken, ihan koska voin ja koska haluun tietää miks Tommia vihataan niin paljon.
lisäks tein Lindholm-listan Spotifyyn, mutta nyt ei ole sen hetki.
Naurattaa, että Tommilla on levy nimeltä Iltavilli, mikä kissa se luulee olevansa? :D
Niin ja sitte piti sanoa tännekin, että meen varmaan lauantaina teatteriin Jussin kanssa.
Voi luoja että Tommi Läntinen haluaa olla meemi, unohdin niin totaalisesti, että se meni yhteen suomileffaan, nyt kuulin sen tunnarin pitkästä aikaa.
siis se oli se Kulman Pojat, eli jalkapallokomedia ja helevetin hauska, vaikka en tykkää jalkapallosta.
Nykyäänhän Läntinen on jossain Saunalahden mainoksessa yksisarvisena, mikä on kyllä tosi kuvaavaa tavallaan.
 Mutta joo, vois häippästä.
hyvää huomista ystävänpäivää ja moikkamoi.

tiistai 4. joulukuuta 2018

Musahölinää ja matka jännittää, eli suomeksi sanottuna kaikkea sekavaa vähemmän siistissä paketissa

Joo, en tiiä miten niin kirjotin parisen kuukautta sitten viimeksi.
Aattelin kirjottaa nyt, ensinnäkin koska kohta ei taas ehdi, kun oon perheen kanssa matkoilla, minkä mun Facebook-kirjottelua seuraavat tiennee liiankin hyvin.
ja toisekseen kirjotan, koska bongasin viime merkinnän yhden ihanan blogin sivupalkista ja tulin iloiseks.(Kiitti Jenita menkää kaikki tänne)
Nyt huomasin että mulla oli kolme eri sekalaista fiilistelylistaa ja yhdistin ne.
Nyt kun ne on albumin mukaan järjestyksessä, niin nyt just soi taas pitkästä aikaa Liisa Ihmemaassa-piirretyn soundtrack, jota kuuntelin paljon, kun olin kirjastossa harjoittelussa.
Tää lista on itseasiassa kolme listaa, joista ensimmäinen luotiin 2017, eli joo.
Vaikkei tää lista nyt ole siinä järjestyksessä, missä mä joskus tein sen, silti tästäkin tulee työskentelyenergiaa.
Siis ensimmäinen versio tästä listasta oli nimeltään "Aamuista selviämiseen, mentaaliberocca"
toisen listan nimi oli "Biisit, joista tulee voi elämä-reaktio"
ja kolmonen oli ensin "Repeatnappi pohjassa" tai jotain vastaavaa
Nyt koko lista tottelee nimeä:  Hyvää fiilistä aamuun ja iltapäivään eli aamulista, jonka voi jättää koko päiväksi soimaan 
Saa mennä kuuntelemaan, jos kiinnostaa mitä kaikkea mä kuuntelen kirjoitellessani ja muutenkin.
Suosittelen kyllä tosi hemmetin lämpimästi Spotify Premiumia, koska itse en ainakaan jaksanut mainoksia, tai sitä, että se meni jatkuvasti sekoitukselle.

Lisää tähän pakollinen Monroe-bändin kuulumiset-osio
Joo, eli Makkosten pitkä hiljaiselo on katkeamassa, ensi vuonna.
Uusi albumi tulee huhtikuussa ja sitä ennen tullaan vielä taas  jälleen Tavastialle kahdelle keikalle, ihan niinku ennen vanhaan <3
Onneks mulla on ollu tässä vähän muuta ajateltavaa, mutta välillä on kyllä meinannu seota, kun ei tienny yhtään mitään.
nyt tiedän, että uuden levyn nimi on One man gang, tai vastaavaa, kuulostaa ihan hyvältä.

Niin, mitä sulle kuuluu?
Mulle kuuluu ihan hyvää.
Olin kahdessa silmäleikkauksessa lyhyessä ja kolmas on tammikuussa.
Ensin oli kaihileikkaus, sitten irtos verkkokalvo, en edes tienny, että niin voi käydä.
Sitten niistä silmäleikkauksista tuli saikku, verkkokalvopaukusta kuukausi
Ja siten katkes työsopimus hetkeks, mutta täällä mä taas olen.
Ja tää järkyttävä pimeys on perinteiseen tyyliin meinannut saada mut kiinni jo pari kertaa, mutta yritän selviytyä.

Se matka mihin viittasin tuolla aiemmin, on siis semmonen että mennään äidin ja siskojen kanssa äidin ja iskän häämatkamaisemiin Sri Lankaan 10-24.12.2018 eli kuuden päivän päästä on herranjumala lähtö.
Kuultiin tästä ekan kerran joskus kesällä ja nyt tää tapahtuu.
Huuuu.

Semmosia.
Päivitän aina välillä varmaan edelleen, kun tulee asiaa.

Moiimoii.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Tsemppikirje itseltäni itselleni, jos vaikka joku muukin saa siitä voimaa

Sä et ole huono.
Kaikki ei vhaa sua, koska ajattelee enimmäkseen muita juttuja ja itseään.
Sä voit jäädä auton alle huomenna, mutta tuskin jäät.
Meneisyys meni jo.
Marraskuussa mennään.
Maanantaina pinkki is back.
Sä olet "Ihan ok", jos Jussilta kysytään.
Iskä rakasti sua.
Anna aikaa itsellesi.
Älä patoa tunteita
(Seuraavat kaksi lausetta on Haloo Helsinkiä)
"Avaa silmäsi ja hengitä
Vielä elossa oot!"
Ole rohkea pikku Nasu.
Sulla on oikeus myös huonoihin päiviin.
Vitutus ei tapa.
Sateenkin jälkeen tulee maailman kaunein auringonlasku.
(kirjoitettu viime viikolla)