Haluan olla oma itseni.
Haluan välillä kertoa maailmalle aivan kaiken ja olla peittelemättä mitään.
Joo, eli niinkuin on tullut varmaan mua sosiaalisessa mediassa klik, klik ja klik seuraaville selväksi, mä oon oikeesti taas ... Tuiskusta sekaisin, niinku sen entisten sivujen jo edesmenneellä foorumilla joskus sanottiin.
Lähtikö se siitä, että äiti linkitti Peto on irti-biisin mun seinälle, vai mistä, mutta tuntuu, että tätä uutta levyä, joka ilmestyy huomenna on odotettu helkkarin kauan.
Olin jo välissä joskus ilman, oikeasti en kuunnellu, koska en pystyny, mutta tänään löysin itteni kuuntelemasta ihan supervanhaa Tuiskua ihan nostalgiassa.
Levyn nimi on En kommentoi ja jotenkin tuntuu, ettei mun kannattaisikaan, mutta.
Koska Antti Tuiskun takana pyörii suorastaan pirullisen ovela markkinointikoneisto, eikun
Sitä on kiva kuunnella, jos sattuu heräämään neljältä aamulla, koska se alkaa sanoilla "Aamuneljä, eikä väsytä" ja muutenkin siinä on hieno rytmi ja tausta.
Tuun varmaan sanomaan tänkin sataan kertaan, mutta En Kommentoi-levyllä on muitakin biisejä, kuin Peto on irti, jotka on vielä parempiakin kun se, ei sillä, että siinäkään vikaa olisi.
Lupaan ja vannon kokoajan, että lopetan Antti Tapani Tuiskusta juttujen (videoiden ja näiden blogimerkintöjen) tekemisen ja sitten päädyn kuitenkin kokoajan tekemään näitä.
Varmaa on se, että ostan sen levyn huomenna ja tuun ehkä joskus tekemään siitäkin arvion, mutta myös se, että tää blogi ei tule olemaan pelkästään Tuiskuttamista, tän nimi on edelleen Monroe-lainaus, vaikka Michael ei täällä enää kauheasti pyörikään, mutta siis, kun kuuluu Tuiskua, niin kuuluu Tuiskua, mutta kirjotan ja osaan kirjottaa kyllä muustakin, itseasiassa just tänään mietin sen Herras-videon/ blogimerkinnän toteuttamistapaa, sitten kun teen sen, niin teen molemmat, kirjotan siitä eka tänne ja sitten vaikka luen sen sinne videolle, tai jotain, mutta siis joo, sitäkään ei oo unohdettu.
Nyt se on moi ja en tiiä miloin kirjotan taas, sitten kun tuntuu siltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti