Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Hajanaisia ajatuksia ja huomioita keikalta ja elämästä muuten

Dregen tuoksuu poronkäristykseltä ja osoitti mua sormella.
Lee Angel sanoi moi ja elämä muuttui.
Monroe on ihana ja välittää.
Aikuiskeikoilla on aina yhtä vitun perseestä, kun joku känninen ja läski ämmä tunkeutuu sun henkilökohtaiseen tilaasi kysymättä, eikä kuuntele,  vaikka  yrität sanoa, että olet ollut siinä koko päivän ja jonottanut sitä varten.
Mä pyörryin keikalla ja katsoin loput siitä baarin puolella veteeni itkien.
Oli kivaa ja mahtavaa ja ostin paidankin, muttei tämmöstä elämää kauaa jaksa.
Tarkotan nyt siis, että ilmestyn kesän keikoille joo, mutta sitten sen jälkeen katotaan uudestaan sen kanssa.
Nimittäin tuli niin vitun vanha olo jonossa teinien keskellä.
Olisin onnellinen, jos voisin välillä pysäyttää elämän siihen hetkeen, kun oon kahdestaan sen ihmisen kanssa, joka ihan oikeasti rakastaa, tajuaa ja jaksaa mua.
Ne halit ja kaikki ne sanat tekee musta ehkä onnellisemman, kuin edes Makkonen, vaikka sekin voi jonkun mielestä olla omituista.
Se ihminen on jotain, minkä kanssa ei riitä sanat.
Haluaisin uskaltaa vaatia meille sitä aikaa, koska mitä mää teen kotona?
Vahtaan puhelinta ja siirappeilen itekseni.

Mutta joo, vois mennä pois tästä.
Nähdään kesäkeikoilla, ellei ennen sitä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti