Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 21. toukokuuta 2015

En tiedä lukeeko tätä koskaan kukaan ja ehkä niin olisi parempikin, mutta kirjoitan, koska itse haluan

Oon oma itseni.
Haluan olla oma itseni.
Haluan välillä kertoa maailmalle aivan kaiken ja olla peittelemättä mitään.
Joo, eli niinkuin on tullut varmaan mua sosiaalisessa mediassa klikklik ja klik seuraaville selväksi, mä oon oikeesti taas ... Tuiskusta sekaisin, niinku sen entisten sivujen jo edesmenneellä foorumilla joskus sanottiin.
Lähtikö se siitä, että äiti linkitti Peto on irti-biisin mun seinälle, vai mistä, mutta tuntuu, että tätä uutta levyä, joka ilmestyy huomenna on odotettu helkkarin kauan.
Olin jo välissä joskus ilman, oikeasti en kuunnellu, koska en pystyny, mutta  tänään löysin itteni kuuntelemasta ihan supervanhaa Tuiskua ihan nostalgiassa.
Levyn nimi on En kommentoi ja jotenkin tuntuu, ettei mun kannattaisikaan, mutta.
Koska Antti Tuiskun takana pyörii suorastaan pirullisen ovela markkinointikoneisto, eikun mikä mitä, joka on laittanut koko viikon biisejä Spotifyyn, oon huomannu luukuttavani Anttia jos herään aamuyöllä, mikä tapahtuu useemmin kun edes myönnän, johtuen huonoista verhoista ja ties mistä, mutta siis kuitenkin, oon ihan koukussa tällä hetkellä biisiin, jonka nimi on Keinutaan, joka voi olla mun henkilökohtainen kesäbiisi.
Sitä on kiva kuunnella, jos sattuu heräämään  neljältä aamulla, koska se alkaa sanoilla "Aamuneljä, eikä väsytä" ja muutenkin siinä on hieno rytmi ja tausta.
Tuun varmaan sanomaan tänkin sataan kertaan, mutta En Kommentoi-levyllä on muitakin biisejä, kuin Peto on irti, jotka on vielä parempiakin kun se, ei sillä, että siinäkään vikaa olisi.

Lupaan ja vannon kokoajan, että lopetan Antti Tapani Tuiskusta juttujen (videoiden ja näiden blogimerkintöjen) tekemisen ja sitten päädyn kuitenkin kokoajan tekemään näitä.
Varmaa on se, että ostan sen levyn huomenna ja tuun ehkä joskus tekemään siitäkin arvion, mutta myös se, että tää blogi ei tule olemaan pelkästään Tuiskuttamista, tän nimi on edelleen Monroe-lainaus, vaikka Michael ei täällä enää kauheasti pyörikään, mutta siis, kun kuuluu Tuiskua, niin kuuluu Tuiskua, mutta kirjotan ja osaan kirjottaa kyllä muustakin, itseasiassa just tänään mietin sen Herras-videon/ blogimerkinnän toteuttamistapaa, sitten kun teen sen, niin teen molemmat, kirjotan siitä eka tänne ja sitten vaikka luen sen sinne videolle, tai jotain, mutta siis joo, sitäkään ei oo unohdettu.

Nyt se on moi ja en tiiä miloin kirjotan taas, sitten kun tuntuu siltä.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Minä tahdon-postaus inspired by fucking life itself

Minä tahdon kesän.
Minä tahdon halin.
Minä tahdon tietää mitä tapahtuu, ennenkuin mitään peruuttamatonta tapahtuu.
Minä tahdon olla luova, lahjakas ja kaunis.
Minä tahdon olla se ihminen, joka sinä haluat minun olevan.
Minä tahdon riittää sinulle.
Minä tahdon katsoa koko päivän dvdhyllyjäni läpi.
Minä  tahdon päästä eroon masentavasta nostalgia-aallosta, joka pyyhkii ylitseni.
Minä tahdon sinut tänne. (missä poliisi on ystävämme, eikun siis)
Minä olisin halunnut keikalle, jossain vaiheessa, mutta aika meni ohi, enkä sitten halunnutkaan.
Minä haluan välillä olla elokuvakliseinen teinityttö, roadtrippejä, kännisekoilua bileissä and shit like that.
Minä haluan oikeasti valloittaa maailman sinun kanssasi.
Minä haluan pitää kivaa, sinun kanssasi, käydä kävelyillä ja kaikkea.
Minä haluan omistaa Gilmoren Tytöt isona dvdboxina ja maratoonailla niitä yöhön asti, aina kun huvittaisi.
Minä haluan Lontooseen sinun kanssasi.
Minä haluan, että ihmiset lakkaa sanomasta "Bae" ja "selfie"

Minä haluan paljon kaikkea.

Joo, en tiiä, kirjotan, aika varmasti huomenna kunnon kuulumisblogimerkinnän ja selitän ihan kaiken ja paljon muuta.
Huomiseen, moro.