Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Tämä ei ole aprillipila

Ensinnäkin pahottelut siitä, ettei ole kuulunut viimeaikoina.
Multa hävis Mozilla, eli en pääse tumblriin, mutta Chrome toimii muuten, kuin unelma.
Unelmista puheenollen.
Pitkäaikaisemmat lukijat saattaa muistaakin, että oon ollu se yksinäinen rokkari, joka vaan haaveilee täydellisestä elämästä.

No nyt osa niistä haaveista sitten on melkein tottakin.
Mä oon seurustellu kohta kolme viikkoa, niinkuin tähän blogiin Facebookin kautta eksyvät tietääkin jo.
Ketunpentu on ihana.
En oikein nyt tiedä, että mitä pitäis sanoa, mutta elämästä on tullu aikas kivaa.

Ketunpentu on yks asia,mut sitten se että mun elämä mullistu sillä viikolla kahteenkin otteeseen, meinasi olla liikaa.

Mun paras kaveri vaihtu.
Tai siis, en oo varma mikä Olivia oli, mutta se katos ja nyt mulla on se fanikaveri, jota oon etsiny.

Ja nyt musta tuntuu, että työharjottelu tulee pahimpaan mahdolliseen aikaan, kun just ois kaikki niin kivasti ja söpösti, niin sitten eikun takas kotiin.

Asuntolalla on ollu kivaa, enkä oikeesti haluais muuttaa, etenkään just nyt, mut pakko se on.

Oon sanonu tän jo sataan otteeseen, mutta mä en hylkää, mä oon se, joka hylätään, että turha se on siellä yhdessä  suunnassa olla yhtään huolissaan.

Ja siitä hylkäämisestä, ettei tää mene onnen hehkuttamiseks koko merkintä:
Mulle siis tulee Soundi, tän kuun numerossa oli kaikenlaista perusrock-juttua, niinku Tuomas Holopainen ja Tony Kakko, mut oikeesti tuli melkein paha mieli, kun jossain siellä keskivaiheilla on mainos Monroen Tampereen keikasta, ja siihen on valittu kuvituskuvaks se yks, missä Dregen hengaa siellä taustalla.
Okei, mä sisäistän kyllä, ettei Dregen ole enää kohta bändissä, mut yritin unohtaa sen.
:(

Tämmösissä tunnelmissa tänä sunnuntaina.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti