Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 21. joulukuuta 2013

Erittäin epäjouluinen aihe, nimittäin puhetta kautta aikojen lempilevystäni.

Diudiu darlings. Sain jännän idean tässä joululoman alussa. Teen koko loman videoita vaihtuvista aiheista ja laitan ne nettiin sitten ku loma on ohi. Kaks ekaa on jo tehty. Heitän tänne ton viimeisimmän käsikirjotuksen. LEVY AUTIOLLE SAARELLE/ Kaikkien aikojen lempilevyni Varmaan meistä jokaisella on SE LEVY, mistä tulee hyvät muistot vuosikausia sen ilmestymisen jälkeenkin. Se oman elämän Gamechanger-levy, mistä "kaikki" alkoi. Mulla tämä kyseinen levy on Hanoi Rocksin Street Poetry vuodelta 2007. Vallan hysteerinen videon making of-video Kyseinen video valmiina Henkilökohtaisesti tärkein biisi kyseiseltä levyltä Levy oli mun elämän ensimmäinen rocklevy, jonka ikinä ostin, voisi sanoa, että ensikosketus rockiin, sitä ennen olin fanittanut jotain muuta viis vuotta putkeen. (Ei kerrota kenellekään, että kyseessä oli Antti Tapani Tuisku). Oma kappaleeni levystä on vähän kärsinyt vuosien varrella, sitä on rakastettu niin paljon, että kannessa on halkeemia, onneksi levy ei pätkiny yhtään, kuuntelin sen tänään läpi. En oikeesti tienny Hanoi Rocksista mitään ennen kesää 2007, kun joka paikassa koko ajan alkoi soida Fashion. Fashion on myös kappale, joka soi, kun tapasin bändin ensimmäistä kertaa. Pieni kuukautta ja paria päivää alle 15vuotias Paula oli ihan vitun myytyä naista, kun sanoo Michael Monroelle, jotain että sen bändi on legenda ja Michael vastaa ottamalla aurinkolasit pois ja hymyilemällä ihanasti ja sanomalla "kiitos" naurahdettuaan ensin somasti. Street Poetry-levyn paras biisi ei ehkä ole Fashion, mutta vaan ton. Street Poetry on myös siitä harvinaisia Hanoi-levyjä, että siltä löytyy nimibiisi. Street Poetry on upea levy, joka, kuten nokkelat jo päättelikin, kertoo Lontoossa asuneesta katurunoilijasta, jonka Mike ja Andy tapas joskus kasarilla. Street Poetry-biisin yksi rivi on tatuoitu sydämeeni ja käsivarteeni. "Might mean nothing much to you, but it´s everything to me". Jotenkin sitä samaisti itsensä siihen runoilijaan, koska vielä levyn ilmestymishetkellä kirjottelin runoja, vaikken kadulla eläkään. Kannattaa todella ottaa haltuun kyseinen levy, jos rock on lähellä sydäntä. Semmonen. Mitäs tykkäsitte? Heitelkää mulle videon aiheideoita, tai vaikka muitakin kysymyksiä tonne, niin katotaan mitä tehään. Oikeen hyvää ja rauhaisaa joulunodotusta kaikille. Ens vuotta odotellessa. C ya on tour.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti