Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 8. lokakuuta 2019

Kela ärsyttää, musiikki on edelleenkin hyvää ja muru tuli vihdoin takaisin

Tänään on parempi päivä, kuin hetkeen, mikä johtuu osittain pupusta.
Sain tuliaisiksi kirjan, joka lupaa sisältää Maailman Söpöimpiä Eläimiä ja sulin.
Tuitelitui.
Ja ai niin, mun pitäs hakea randomtukea x Kelasta ja joku lääkäri on kirjannu mulle ADHDn, joka ei pidä paikkaansa ja silti se piti kirjata siihen tukihakemukseen, eli mä sumutan Kelaa, enkä tykkää yhtään.
Also huomenna kymmenen päivää siihen ku Monroen One Man Gang ilmestyy.
Niinku MITÄ?
Ehkä mä en nyt vielä mieti sitä.
Kirjalla menee niin, että mun molemmat muistitikut on käytössä ja just tallensin niille ne jutut, mitkä sinne kuuluu.
Edelleen haluan sinne terapiaan juttelemaan jonkun kanssa vaikka kerran viikossa, koska muuten hajoaa pää, eikä siitä tykkää kukaan.
Koska tietenkin kirjotan yhtäaikaa muutakin kun kirjaa, niin nyt syksyllä tuntuu luonnolliselta kirjottaa niin paljon fanfictionpuuroa ku jaksaa, vaikka ei enää oo paikkaa missä sitä julkaista.
Ehkä tosiaan teen sen ficciblogin ja sen osoitteen saa vaan ne jotka haluaa, sitten kun saan jotain kirjoitettua, yksi teksti on kyllä nupullansa jo, mutta siitä lisää joskus.
Ehkä mä muusikkoshippaamisen lisäksi voisin jatkaa näiden syntisen suloisten brittikoomikoiden shippaamista, tai varmaan jatkankin, sitten kun siltä taas tuntuu.
Tällee syksyllä sitä tosiaan pyörii mielessä kaikki vanha mille ei voi mitään enää, mutta mikä vähän enemmän vähän kaduttaa.
Toisaalta joku on sanonu, että katumus on turhaa.
Kaikki mokaa joskus jotain, mulla on menny monta ihmissuhdetta solmuun, mutta esimerkiksi muru edelleen jaksaa ja rakastaa mua ja se on tärkeää.
Mä tiedän, että äiti lukee tän ja perhe on ihan eri asia vaikka tietenkin arvostan oikeesti sitäkin, että ootte siellä.
Ois vaan kivaa, jos ois kavereita edelleen muuallaki kuin Facessa.
Mutta kun on tullu turpaan maailmalta jo monta kertaa, nii ei enää jaksa avata suojamuurejaan uusille tyypeille, jos nekin sitten kyllästyy muhun lopulta ja häipyy.
Niinsanottu oravanpyörä.
Nyt musta taas tuntuu, että oon puhunu tästäki  täällä joskus ennenkin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti