Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 21. lokakuuta 2011

the look back

Sori, mä tiedän mitä te ajattelette.

"MiTÄ ei VIELÄKÄÄN keikkatekstiä"

Ei niin, koska tuli muuta mieleen.

Nimittäin tänään on kolme vuotta siitä kun mä tulen kotiin ihan nomaalisti, avaan telkkarin, katon nopeesti tekstikanavan läi ja sitten..

MAAILMA PYSÄHTYY nimittäin etusivulla luki:

121

Hanoi Rocks lopettaa toimintansa.

Mä olin sillee "EI OO TOTTA" ja sit en halunnu uskoa sitä, mut luin sen ja sitte vaan itken loppuillan.
Koska siitä oli tullu mun elämäntapa.
Sit olin maaassa 2 kuukautta ja lukiokin meni miten hyvänsä.

Mut toisaalta..
Jos Hanoi ei olis lakannu olemasta niin Miksu ei olis saanu Sammya takas.

SORI, oli pakko heittää toi tohon.
Mut sit ens kerralla tosiaan tulee se Keikka-kirjotus.
Tervemoigerbiili.

torstai 13. lokakuuta 2011

viimeinen päivä 19vuotiaana

Joo.
Anteeksi etten oo laittanu sitä keikkahehkuttelu-merkintää viel, mutta ku oon kipeenä nyt enkä jaksa keskittyä.
Halusin kirjottaa vähän ajatuksiani vanhenemisesta ja elämästäni so far.
Joo.
Ei vanheneminen oo koskaan kivaa, mut siihen vaan on totuttava kun sille ei mahda mitään.
Ja sis kuten kaikki jotka mut niinku ns"oikeesti" tuntee on huomannu, mä oon tosi randomi tyyppi, innostun hirveen nopeesti uusista jutuista.
Mua kiusattiin ala-asteelta yläasteelle ja kymppiluokallaki vähän, sen jälkeen kukaan ei oo sillee pahemmin kiusannu mua mistään.
se on vaikuttanu muhun niin, että uskallan avautua vaan harvalle ja en oo hiveen hyvä ihmisten kanssa.
oon parempi kirjottamaan juttuja kun sanomaan niitä.
mut en mä oo silti luovuttamassa mun suurimpien unelmien kanssa.
Niitä on radioon pääseminen ja joskus Jenkkeihin muuttaminen.
Mä oon jo ollu radiossa työharjottelussa(4 viikkoa) ja sitä ennen oli se mediakylpylä josta sieltäkin päästii radioon.
Eli oon nähny livenä mitä se on ja haluan sitä yhä.
ja se Jenkkeihin muuttaminen.. toivottavasti sekin joskus toteutuu.
Radiosta vielä sen verran, että mähän tosiaan tein Michael Monroesta shown sen synttäriviikolla ja se siis tuntu .. upeelta.
rakastin sitä, joka hetkeä siinä.
ensin se jännitti aiika paljon mutta sit se suju kun kirjotin itelleni kässärin, ja erittäin kivaa oli myös kun sen "settilistan" pysty päättämään itte ja sitte ne biisit soi siinä järjestyksessä kun halusin.


Oon oikeesti kiitollinen jokaiselle ihmiselle jota voin OIKEASTI kutsua ystäväkseni.
Laura, Saara, Sanna, Annu, Olivia, Kristiina, Meli, ootte mahtavia jokainen.

jotenkin on vähän haikeet fiilikset nyt just.

oli pakko tulla sanoo moi.
kirjotan seuraavaks sit sen keikka-merkinnän.