Sivun näyttöjä yhteensä
lauantai 14. joulukuuta 2013
Päiväkirjan pölysiltä sivuilta. Kirjoitettu NIKKI SIXXin vaikutuksen alaisena.
14.12.2013 14.40
Miks mä aina kirjotan tänne joko vitun kikseissä keikasta tai vitun masentuneena elämästä?
Nyt kuuntelen vitun pitkästä aikaa SIXX AM.ää ja masentelen.
Meemi lähti kävelemään, ku ei kestäny mun keikkaviestitulvia.
Vitun kusipää.
Vai oonko se tässä tapauksessa minä?
Saatana.
Kaikki vaan jättää mut.
Ei ihme, ettei mun tekstienkään hahmot uskalla puhua tunteistaan kenellekään, ku itekin tyyliin kuolisin, jos mun ihastus kuulis, että välitän siitä.
Miks tää on aina tämmöstä?
Mä saan paperit toukokuussa ja en halua lähteä, niinku Kymppi.
Miten kukaan voiskaan jakaa mua, kun mä oon tämmönen perkeleen maaninen fanityttö?
Järjestelin levyhyllyt oikeeseen järjestykseen ja olin hetken ilonen, noinkin pieni asia saa ihmisen iloseks.
Ehkä se on vaan toi Sixx tuolla stereoissa, mikä masentaa.
Ens vuonna on hienoa, maailman hienointa, ku nään AEROSMITHin oikeesti livenä, kun ne jumalauta tulee tänne.
Mä en kestä, enkä käsitä.
Viikko sitten mun muruni, JUMALAni, idolini sanoi mulle ekslusiivisessa vip-lipun ostaneiden fanitapaamisessa, että muistaa mut.
Sen lisäks se halas ja oli oma ihana ittensä, vaikka toi taas kuulostaa tylsältä kliseeltä.
Michael Monroe muistaa mut, ei sitä voi käsittää, vaikka siitä on jo kirjotettu blogimerkintäkin.
Mä ihan totta oon joskus nähny siitä uniakin ja nyt se on totta.
Nikki Sixx, jonka rakastan kirjottaa NIKKI SIXX, aina kun puhun siitä netissä ja se on yhä useemmin, on tärkeä ihminen.
Kun luin This Is Gonna Hurtia ekan kerran, samaistuin aivan vitusti.
Nikki inspiroi mutkin kuvaamaan, vaikka sekin kuulostaa semmoselta asialta, minkä kaikki sanoo.
Nikki on ihan uskomattoman tärkeä mulle, ihan samalla tavalla, kun Michaelkin.
Ne on näyttäny, että on ok olla erilainen ja oma itsensä.
Tehdä sitä, mitä itse sattuu rakastamaan.
Mä olen vaan säälittävän ujo fanityttönen Suomesta, ne on maailmantähtiä.
Ehkä mua ahdistaa sekin, että seuraavasta keikasta ei oo tietoakaan ja on nyt jo ikävä.
Tai okei, se on joskus 2014 ja vaikka sen tietää, että sekin on ihan just, ei voi käsittää sitä.
Fuckufkc.
Nyt sanon, että älkää olko huolissanne, kyllä mä jotenkin handlaan.
Mä näytän maailmalle persettä ja selviän vuodesta 2013.
Mulla ei ole hätää, mä en narkkaa edes.
Mä vaan olen liikaa yksin.
C ya on tour.
T. Minä vaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti