Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 17. marraskuuta 2016

Hohoo, se on sittenkin hengissä

Joo, eli, siis.
Blogi on viettäyt jäätävän pitkän tauon, koska koneesta oli laturi paskana, eipä ole enää.
Mun on pitänyt puhua jo kauan jonnekin.
Eli, päätin pari kuukautta sitten pakon edessä, etten osta enempää kirjoja, koska kaikki rahat tuntui menevän niihin.
Se on pitänyt ihan hyvin, mutta lisäksi se on ihan saatanan hankalaa henkisellä tasolla, kun tuntuu, että kirjoja on kaikkialla, eikä sais ostaa.
Mutta tää pitää nyt ens vuoteen asti ja sehän on ihan just, enää kuukausi ja vähän yli pitää skarpata.
Oon mä kuitenkin lukenu, koska ainahan mä, nyt mä luen uudestaan Artemis Fowl-sarjaa, kun mulla ei joskus ollu kaikkia niistä, niin ne jäi kesken, sitten viimeinen ilmestyi pari vuotta sitten ja ostin  sen melkeen heti.
Mä oon nyt lukemassa sitä sarjaa ja pelkään, mitä tapahtuu, kun se loppuu, mitä  mä sitten teen?
Okei, kyseessä ei oo mitenkään mun ainoa lempikirjasarja, mutta yksi ekoja se on. Niiiin hyvää kuvailua ja tekstiä.

Piti kirjottaa tänne, koska ajattelin kirjottaa muutamasta levystä, joita oon luukuttanu tässä lähiaikoina.
Eli Paula Vesalan VESALA ja Mira Luodin Tunnelivisio on oikeasti hyviä levyjä, jotka ansaitsee joskus ihan omat tekstit.


Hyvää viikonloppua, voisin lupailla tekstiä ens viikolla.
Hajaa.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Hei bloginkin puolella

Viimeksi kirjoitin joskus kesäkuun puolella.
Päästiin sinne Lontooseen, sen jälkeen sinne taas  haluaa paljon.
Sain luettua koko Douglas Adams-sarjan, aloitin Anne Rice-saagaa, keksin, että teenpäs Artemis Fowlista Säätiön Asiakkaiden Areenaan jutun, jonka esittelen siellä lokakuun lopulla, joten nyt luen pitkästä aikaa yhtä lapsuuteni lempikirjasarjoista ja fiiwistelen.
Loma meni nopeasti ja oli rentouttava ja hieno.

Syyskuu saapui hiljaa ja pyytämättä.
Siihen liittyy pari juttua, joista olen innoissani jo etukäteen.
Mira Luodin (joka on mainittu ennenkin blogissa, ainakin kerran) levy Tunnelivisio, joka ilmestyy 16.9.2016, eli vähän ajan päästä ja Sami Yaffan kirja Tie Taipuu, jonka ennakkoon tilanneet, eli vähän kaikki paitsi mä on jo saaneet sen, virallisesti se ilmestyy 6.9.2016, eli ensi viikolla. (KUUMOTUS ON TOSIASIA)

Arkeen palaaminen elokuussa ei ollut helppoa, eihän se koskaan ole.
Elokuussa oli tosin hyvää se, kun ensin kuulin, että Hanoi Rocks ja Bowie saa(sai) yhteisvalokuvanäyttelyn, halusin hillittömästi nähdä  sen, sitten näin sen, oli hieno, vaikka Bowie-osa oli kyllä  tutunnäköinen.
Hanoi sensijaan iski niin kovaa, että oli sitten pakko ostaa kyseisen näyttelyn kirjaversio.
Lempikuvassani  on höyheniä, kuninkaallisen näköinen Michael ja Andy, jota ei taaskaan kiinnosta.
Siellä tuli taas muistaneeksi, että kuinka pörröinen Sami Yaffa on aina ollut.
Keikasta tulee Youtuben puolelle pari videota(tai kymmenen, jos asiasta mtään muistan)
Keikkamerkintä tulee myöhemmin.

Nähkäämme myöhemmin.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Odotusta, pinoamista ja Lontoota kohta

Viimeksi taisin kirjottaa viime kuussa, anteeksi tauosta.
Mitä  on tapahtunu?
No, pääsin kesälomalle kuus päivää sitten.
Ollaan viimeinkin päästy hanin kanssa siihen pisteeseen, että kauan ja hartaasti suunniteltu Lontoon matka on toteutumassa kahdentoista päivän päästä.
Monet tiennee, että oon halunnut Lontooseen takaisin siitä asti, kun sieltä neljä vuotta sitten lähdin.
Ollaan siellä viikko.

Pinosin viime aikojen hankinnat kasaan ja kuvasin asiasta eilettäin videonkin, joka menee nettiin, kunhan kone saa tarkisteltua juttuja.

Kaks kirjaa ja kolme levyä.
Vesala on muuten hiton hyvä, vaikka biisit onkin parisuhderalleja.
The 69 eyesin uuteen levyyn en oo päässyt sisään, yritin, mutta pitänee yrittää lisää.
Stam1na potki kuin raivotautinen aasi.

Ja ne kirjat oli Bowie-kirja, joka oli julkaistu  hänen vielä eläessään, jonka luen joskus.
Toinen on Liisa Ihmemaassa(ja Peilimaailmassa)-kombo, joka oli saatava, kun tuli Adamsia lukiessa olo, että seuraavaksi haluan lisää fantasiaa.

En tiiä,  kirjotan varmaan Lontoon reissun jälkeen merkinnän siitä, jossa on hirveesti kuvia.



torstai 2. kesäkuuta 2016

Rock against racism-ilta eilen TAVASTIAlla

 En nyt viitsi lähteä pyytämään anteeksi tätä postaustaukoa, mutta lupaan parantaa tapani, koska muakin ärsyttää, etten oo kirjottanut ikuisuuksiin.
Kirjotan aina, kun on jotain asiaa.


Eilen tosiaan tuli oltua Tavastialla pitkästä aikaa.
En tiennyt asiasta ennenkuin viime viikolla ja silloinkin päätin mennä, enimmäkseen koska en ollut ollut siellä taas liian pitkään aikaan.
No, siellä sitten oli paljon kaikkea.
Tiisu, Pelle Miljoona, Tuomari Nurmio, Petteri Sariola, Kimmo Härmän HÄRMÄ,  esimerkkejä mainitakseni.
Ensinnäkin voisi sanoa, taasen, oon varmaan hehkuttanut jo joskus, että on virkistävää, kun ei tiedä yhtään, mitä on tulossa.

Ensinnäkin Petteri Sariola osoittautui olevan kitaran Lenni-Kalle Taipale.
Siinä oli niin paljon ... talenttia ja huumoria yhtäaikaa.
Siis okei, olin mä kuullut Petteri Sariolasta joskus jotain kautta jotain kohinaa, mutta livenä näkeminen on aina ihan eri asia.
Taitanee olla pakko perehtyä aiheeseen ja artistiin vähän paremmin jossain vaiheessa.
Pakko se on sanoa, tykkään yleensäkin kitaristeista, mutta Petteri Sariolalla ei ole noussut maine päähän, niinkuin joillain kitaristeilla, nimiä mainitsematta.

Tuomari Nurmio oli tossa mainituista artisteista ainoa, jota en videoinut, koska säästin sekunteja loppuiltaa varten.
Ne sen biisit oli tuntemattomia, setin loppuun säästettyä Lasten mehuhetkeä lukuunottamatta.

ja TIISU.
siis voi jeesuksen helevetti.
Oon tottunu energisiin live-esiintymisiin, todellakin, mutta Tiisu, siis oikeesti säikähdin, kun se alkoi riehumaan lavalla.
ja se hyppi lavalta alaskin, niinkuin arojänis.
Hyvin Monroemainen, paitsi että laulaa suomeksi.
Tiisuunkin tulen varmaan palailemaan joskus, tiedän että tuun, se teki Vaikutuksen isolla Vllä.

Semmonen.
Hieno ilta  oli.
Illan videot on just latautumassa Youtubeen.
En oo tainnu täällä vielä mainostaakaan.
Mun Youtube-pesä (lataan videoita randomein väliajoin)

Mutta joo, nähdään taas kun tulee asiaa.
Moika moi.


perjantai 19. helmikuuta 2016

Going down with the shipistä ja muutamasta muusta asiasta

Michael Monroe-bändiltä tuli uusi musiikkivideo vähän aikaa sitten keskellä viikkoa, muistaakseni keskiviikkona  keskellä päivää.
Se oli kidutusta.

"Tämä saapui maailmaan kesken päivän viimeisen fysiikan tunnin. Kestin, kastuin sateessa, en juossut portaita. Tulin kotiin. Pistin takin naulakkoon. Katsoin sen ja meinasin vollottaa. Loistava upeus" noin kirjotin videon yhteyteen Facebookiin.
En osaa selittää, mutta tuli semmonen .. pörröisen onnellinen nostalgiafiilis varsinkin videon lopussa.
Ja voidaanko vaan unohtaa SAMIN KAJAALIT?
no ei voida, koska tui.

Tavastian keikka tulee toukokuussa, keskellä viikkoa, haluaisin sinne hyvin hyvin paljon, lippuja ei vielä ole.

Youtube on mennyt sekaisin viime aikoina, kaikesta saa nykyään huomautuksia, mä sain joulukuussa pornografiailmoituksen videosta, jossa ehkä kiljuin jotain hölmöä, mutta siinä ei edes näkynyt mitään, onneksi se kesti vaan sen kuukauden.

"Kukkahattutädit mellastaa, minua vituttaa. Youtube on sitten antanut mulle mun yhdenkään kanavan historian ensimmäisen varoituksen, videosta, jossa ei (luultavasti, en tiedä, en jaksa kaivaa sitä esiin) edes kaiketikaan näy kirjaimellisesti yhtikäs yhtään mitään, tai ainakaan mitään sopimatonta. Nyt en uskalla edes enää kuvata, en tahdo lisää varoituksia. Ja ONNEKSI, onneksi se ei ollut niitä tekijänoikeusrikkomusjuttuja, koska enhän mä sellaisesta selviäisi. Se on nyt kuukauden niillä ja sitten voin varmistaa, että oliko siinä jotain 'pornografista sisältöä', niinku siinä varoituksessa sanotaan, olen melko varma, että ei edes oikeasti ollut. Tämä tälläinen on ihan perseestä. On varmaan pakko vaan alkaa käyttämään sellaisia paitoja, joista tissit ei näy vahingossakaan, ettei vaan kukaan saa päähänsä ilmoittaa mun seuraavaa videota niiden takia. Vituttaa aika paljon"

En muista puhuinko tästä joulukuussa.

Ja sitten nyt, kun minua isommatkin Youtubettajat on ongelmissa tekijänoikeuksien ja varoitusten kanssa, niin en uskalla tehdä otsikossa lukevasta videosta reaktiovideota, vaikka se olisi helppoa ja haluaisin.

Varsinkin, koska Fine Brothers yritti ostaa oikeudet sanaan React, mikä nyt on oikeasti ihan naurettavaa, sittemmin se niiden projekti loppui, kun ihmiset alkoi unsubaamaan niitä.

Ehkä mä teen sen vielä, varsinkin kun nyt on loma, pitkästä aikaa ja ansaitusti.




perjantai 22. tammikuuta 2016

David Bowie kuoli

Joo.
Kuten muutamat ihmiset ruudun sillä puolella tietää, oon kuunnellut Bowieta  viime vuonna hyvin paljon.
David Bowiesta tuli tärkeä, kun ekan kerran heitin sitä taidepajalla taustalle soimaan, tyyliin "jotain vaan" ja sitten räjähti.
Olin Riihimäellä, kun uutiset kuolemasta alkoi levitä sosiaalisessa mediassa, ensireaktio oli "MITÄ VITTUA, SAATANA" ja edelleen se surettaa.
Uusi levy on vieläkin hankkimatta, aion kyllä ostaa, kunhan on aikaa.
Olisi ollut kiva nähdä Bowie joskus, nyt aion hommata niin monta sen levyä, kuin mahdollista vaan.

Nyt oon tehny fysiikkaa Säätiöllä ja yrittänyt keskittyä puurtamiseen, sen sijaan, että miettisin elämän turhuutta, tai sitä, että itseasiassa sillä, meneekö mihinkään, ei oo väliä, kuollaan kuitenkin.

Siitä turhuuden ajatuksesta syytän kyllä kaamosmasennusta ja tota pimeyttä tuolla.
Pieniä valoja pimeän keskellä on muunmuassa se, että hommasin vuoden lopulla vihdoinkin sen tiskikoneen, ettei tarvii olla kokoajan tiskaamassa.
Eron kyllä huomaa, kun juo teetä ja mukit ei ole siinä hirveässä kunnossa, missä oli.

Valittaa voisin, mutta miksi?

Pidin, tai siis olen pitänyt tietoista taukoa Youtubesta sen jälkeen, kun joku meni ilmiantamaan mun yhden vanhan videon "alastomuudesta/ pornografisesta sisällöstä", vannon, etten ole laittanut, enkä ikinä tule laittamaankaan nettiin mitään tollasta, se oli joku trolli.

Oon kuitenkin kuvannut joulukuussa kasan videoita, jotka ajattelin tyrkätä nettiin tässä kun on aikaa.

Pakko mainostaa vielä, että tää on mun eka oikeasti tyhjä viikonloppu pitkään aikaan.
Aion nukkua ja katella roskaa.

Viime merkinnän loppuun kirjotin "nähdään marraskuussa" enkä kerennyt sitten kirjottamaan marraskuussa, mutta nyt en lupaa mitään, nähdään kun nähdään.
Älkää kuolko.