Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 9. lokakuuta 2014

Maalaaminen on kivaa ja sata tekosyytä tauolle

Juu, olen edelleen täällä.

"Tulee mieleen Miró "
"Sähän voisit maalata Sid Viciousin muotokuvan"
Autismisäätiö on mahtava paikka, jossa luullaan nähtävästi, että mä pystyn kaikkeen, haluaisin uskoa itteeni itekin enemmän ja näin.

Tiedän, että kirjotin viimeks huhtikuussa, sittemmin tapahtu kaikenlaista loistavuutta, niinku Aerosmithin keikka toukokuussa ja lähes omilleen muutto heinäkuussa.

Heinäkuu oli kiireinen, kahdet festarit, joista toinen oli Wanaja, jossa en nähny Makkosia, koska olin melkein kipeä, mutta Yön ja Kaija Kn näin.
Yöstä oikeesti tykkäsinkin.
Ruisrock meni osittain laulumaille, koska kyllästyin samaan vanhaan settilistaan ja mutenkin..

Ja oon oikeesti edelleen onnellinen murun kanssa,  ollaan oltu yhdessä lähes 7 kuukautta, musta tuntuu välillä uskomattomalta, että Jussi jaksaa mua edelleen.
Tän kirjottamisen aikanakin se soitti kaks kertaa <3 .
Mä vaan rakastan sitä ihan hirveästi, mun Jellona.
Ja lupasin Facebookille arvioida tänne Herrasen  levyt, mutta se jäänee toiseen kertaan.

Maalaaminen on on ihan parasta, vaikka mun tyyli on tosiaan "tyylittömyys", niin se  rentouttaa ja siitä tulee hyvä fiilis.

Sitten, ennenku lopetetaan, pakko hehkuttaa, vielä kerran, että lauantaina kannattaa ilmaantua Tavastialle.

ps. alan varmaan kirjottaa sitä "Herras-merkintää" heti tänään, katotaan millon saan sen tänne.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Hajanaisia ajatuksia ja huomioita keikalta ja elämästä muuten

Dregen tuoksuu poronkäristykseltä ja osoitti mua sormella.
Lee Angel sanoi moi ja elämä muuttui.
Monroe on ihana ja välittää.
Aikuiskeikoilla on aina yhtä vitun perseestä, kun joku känninen ja läski ämmä tunkeutuu sun henkilökohtaiseen tilaasi kysymättä, eikä kuuntele,  vaikka  yrität sanoa, että olet ollut siinä koko päivän ja jonottanut sitä varten.
Mä pyörryin keikalla ja katsoin loput siitä baarin puolella veteeni itkien.
Oli kivaa ja mahtavaa ja ostin paidankin, muttei tämmöstä elämää kauaa jaksa.
Tarkotan nyt siis, että ilmestyn kesän keikoille joo, mutta sitten sen jälkeen katotaan uudestaan sen kanssa.
Nimittäin tuli niin vitun vanha olo jonossa teinien keskellä.
Olisin onnellinen, jos voisin välillä pysäyttää elämän siihen hetkeen, kun oon kahdestaan sen ihmisen kanssa, joka ihan oikeasti rakastaa, tajuaa ja jaksaa mua.
Ne halit ja kaikki ne sanat tekee musta ehkä onnellisemman, kuin edes Makkonen, vaikka sekin voi jonkun mielestä olla omituista.
Se ihminen on jotain, minkä kanssa ei riitä sanat.
Haluaisin uskaltaa vaatia meille sitä aikaa, koska mitä mää teen kotona?
Vahtaan puhelinta ja siirappeilen itekseni.

Mutta joo, vois mennä pois tästä.
Nähdään kesäkeikoilla, ellei ennen sitä.


keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Muutosvastarintaa

Joo, eli, kun viimeksi kirjotin tänne, en halunnu, että ihmiset tietäis ihan heti, kuka mun poikaystävä on.
Nyt voisin hölöttää siitä ihan nimellä, koska laitoin siitä Facebookiinkin jo.
Jussi on kohtelias,  ihana ja kiinnostava.
Vaikka se on mun vanhempien mielestä huono idea,  niin mä aion tehdä Jussista ja sen harrastuksista radio-ohjelman, sain töistä ja kohteelta itseltään vihreää  valoa, mutta en tiedä, millä aikataululla, kun mielummin teen sen hyvin, kuin hutaisemalla, niin, että siihen tulee kasa virheitä.



En tehnyt sitä videota, että saataisiin Russell Brand Suomeen, koska sain siitä liikaa paineita ja koskaan ei ollu aikaa ja ja kaikkea, vaikka edelleen välitän Russellista.
Enkä oo kirjotellu pieneen ikuisuuteen mitään, se huolestuttaa mua, koska oikeesti joskus se oli mun itseilmaisu- ja purkukanava, mutta nyt oon taas siirtyny fanfictionista siiiiiirappisiin rakkausrunoihin, mikä voi olla ihan "terve" muutos, koska olin ihan huono ficcaaja.

Nyt, kun asiat muuttuu ympärillä ihan kokoajan, mua vähän pelottaa, että Michael Monroen kanssa käy ihan samoin, vaikka meillä on murun kanssa festareitakin kesäsuunnitelmissa, mutta ehkä mä vaan menen Tavastialle ja sen jälkeen katotaan, että onko se enää niin loistava, kun joskus ajatteli, vaikka kyllä mä VÄHÄN EPÄILEN, että todellakin on.

Mä olen ihan oikeasti ollut Monroe-rotta syyskuussa 7 vuotta ja onhan se nyt oikeesti mahtava artisti ja räjähtävä energiapurkaus ja kaikkea, mitä oon aina sanonu, mutta jatkuvasti on paineita, että "Mitä jos kyllästyn", toisaalta tiedän, että olen aina pelkäämässä kaikkea ihan kummallista etukäteen, eikä se sitten tuurilla edes tapahdu.

Miksua lainatakseni: Pelko on täysin hyödytön tunne

Tavastiaa odotellessa.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Tämä ei ole aprillipila

Ensinnäkin pahottelut siitä, ettei ole kuulunut viimeaikoina.
Multa hävis Mozilla, eli en pääse tumblriin, mutta Chrome toimii muuten, kuin unelma.
Unelmista puheenollen.
Pitkäaikaisemmat lukijat saattaa muistaakin, että oon ollu se yksinäinen rokkari, joka vaan haaveilee täydellisestä elämästä.

No nyt osa niistä haaveista sitten on melkein tottakin.
Mä oon seurustellu kohta kolme viikkoa, niinkuin tähän blogiin Facebookin kautta eksyvät tietääkin jo.
Ketunpentu on ihana.
En oikein nyt tiedä, että mitä pitäis sanoa, mutta elämästä on tullu aikas kivaa.

Ketunpentu on yks asia,mut sitten se että mun elämä mullistu sillä viikolla kahteenkin otteeseen, meinasi olla liikaa.

Mun paras kaveri vaihtu.
Tai siis, en oo varma mikä Olivia oli, mutta se katos ja nyt mulla on se fanikaveri, jota oon etsiny.

Ja nyt musta tuntuu, että työharjottelu tulee pahimpaan mahdolliseen aikaan, kun just ois kaikki niin kivasti ja söpösti, niin sitten eikun takas kotiin.

Asuntolalla on ollu kivaa, enkä oikeesti haluais muuttaa, etenkään just nyt, mut pakko se on.

Oon sanonu tän jo sataan otteeseen, mutta mä en hylkää, mä oon se, joka hylätään, että turha se on siellä yhdessä  suunnassa olla yhtään huolissaan.

Ja siitä hylkäämisestä, ettei tää mene onnen hehkuttamiseks koko merkintä:
Mulle siis tulee Soundi, tän kuun numerossa oli kaikenlaista perusrock-juttua, niinku Tuomas Holopainen ja Tony Kakko, mut oikeesti tuli melkein paha mieli, kun jossain siellä keskivaiheilla on mainos Monroen Tampereen keikasta, ja siihen on valittu kuvituskuvaks se yks, missä Dregen hengaa siellä taustalla.
Okei, mä sisäistän kyllä, ettei Dregen ole enää kohta bändissä, mut yritin unohtaa sen.
:(

Tämmösissä tunnelmissa tänä sunnuntaina.


torstai 6. maaliskuuta 2014

Confuckingfused

Dregen-uutinen lyö naamaan.
Ensireaktio oli Jes, koska se alkaa sillä, että "joo. Dregen on ens kiertueen lämppäri", koska oikeesti sitä ruotsalaissähikäistä on ollu ikävä.
Dregen lähtee, minkä tietenkin ymmärrän ihan hyvin, koska sooloura ja Monroe-bändi ei onnistu samaan aikaan.
Dregen oli bändissä kolme vuotta.
En tajua sitä, koska vastahan siitä oli vuosi, mä OLIN sillä Dregenin ekalla keikalla ihanan seuran kanssa, missä vaiheessa siitä tuli kolme vuotta?
En oikeesti osaa olla kuin hämmentynyt just nyt.
Tiedänhän minä, että Richie on loistava kitaristi, mutta, ehkä ongelma vaan on, ettei se ole Dregen, mutta tiedän kyllä tottuvani siihen.
Monroe-bändillä on kitaristikirous, koska Richiestä tulee kolmas kitaristi muutamassa vuodessa.

Welcome aboard mister Jones, You´ll be awesome.

Tottumisprosessissa menee aikaa, mutta hyvää kriisiapua on se, että aion kuunnella Dregenin levyä tänään sittten.

En osaa sanoa mitään.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kokoa itsesi, mene nukkumaan, älä vollota, älä, ainakaan, itke.

Ensinäkin oon ollu puolet viikosta ihan nostalgiafiiliksellä jostain syystä.
Sain Spotifynkin toimimaan taas ja sit nyt oon kaiveskellut sieltä kaikkea, mitä joskus nuorempana kuuntelin ja fiilikset vaihtelee.

Ja joo, pakko puhua tästäkin.

Elikäs, tänään löysin, jostain Facebookin ihmeellisestä maailmasta, enkä tajua miksi vasta tänään, Lee Angelin kaverisivun ja virallisen fanisivun, jota se näemmä päivittää ihan itse.
No, sitten selailin sitä viimeksi mainittua ihan rauhallisesti vähän aikaa ja sitten, kun näin tän blogin osoitteen siellä, arvasin jo melkein, että minkä tekstin se oli löytäny, mut joo, laitan sen tähän
Olihan siitä pakko statustaakin heti.


Vittu nyt.
Jokainen muistaa sen mun Voice Of Finland-blogimerkinnän irvikuvan, vai mitä?
Arvatkaa oliko Lee löytäny sen ja postannu sen fanisivulleen?
Nyt ensinnäkin lupaan tässä ja nyt kirjottaa paremman merkinnän kyseisestä asiasta, semmosen joka ei hehkuta niin paljon.
Nyt voisin sitten mennä nukkumaan.
Vaikeeta kirjottaakaan järkevää tekstiä, kun tärisen näin paljon.

En tiedä pitäiskö tästä olla  otettu vai ei, mutta  jos Lee joskus löytää tänkin merkinnän, niin onnea eteenpäin ja voin sanoa, että meillä jännättiin sitä sun ja Kiden kaksintaistelua ihan urakalla.

Ja sinne  VOFin stadionkeikalle, joka on muuten lauantaina, kaikille  muillekin tiedoksi, en taida päästä, mutta oon kotona hengessä mukana.
Mutta eiköhän  toivoteta Lee Angelille onnea jatkoon <3  .


Oikeesti, tää on eka kerta, kun mulle näin käy, tai ainakin niin, että itse huomaisin sitä.
Tää olis lähes sama asia, kun, että jos joku Monroe-bändiläisistä lukis tätä, mitä oon välillä melkein toivonukin.
Aina pitäis varoa mitä nettiin kirjottaa, olkoon se päivän merkinnän opetus.

Hyvää yötä nyt sitten uudestaan.

Vanha kunnon See ya on tour.







Löysin tällaisen kivan skriivauksen... 
Iloista Lauantai iltaa kaikille!!!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Aloitetaan hyvillä uutisilla, edes kerran

Tavastia kutsuu taas huhtikuun lopulla.
Tulin ensin hämmentyneeksi, kun kuulin tuosta tänään koulussa ja  sittemmin innostuin niin paljon, että teki mieli kiljua ja soittelin ympäriinsä vasta saatuani varmuuden, etten kuvittele koko juttua ja saatuani liput lompakkoon.

Eli MICHAEL MONROE-BÄNDI tulee takaisin TAVASTIALLE oltuaan poissa sieltä liian pitkältä tuntuvan ajanjakson.

Oon ihan innoissani.

Ne ensin yrittää vierottaa faniyhteisönsä siitä, että  keikkoja on kaksin kappalein samana viikonloppuna ja sitten kun ihmiset on tottuvinaan siihen, ne tuo ne takaisin.

Ihan mahtavuutta.
Siihen on tänän kaks kuukautta kaks päivää ja ei sitä ihan oikesti jaksa odottaa.

Mä luulin että oisin mukamas unohtamassa mun Monroe-puolen, kun tässä on ollu kaikenlaista muuta, Russellista tuli tärkeä ja mikään muu ei tuntunu  hetkeen miltään, mutta sitten löysin muutaman mahtavan videon ja se tuli takas.

Ja joo, Tavastia on henkinen hima, josta on puhuttu täällä paljon.

Kirjotan tälä viikolla vähän pitemmin, ehkä.

torstai 6. helmikuuta 2014

Russell Brandista taas (liittyen Demin juttuun)

Tiedättekö, kun ootte ihastuneet julkisuudesta tuttuun ihmiseen ja sitten tapahtuu jotain ikävää ja ette tiedä enää.
Okei, tiedän, että Russell on tehnyt kaikenlaista kyseenalaista, mutta.
Ostin sitten Demin, koska tiesin, että siellä on mainintaa siitä, no se oli virhe.
Koska Katy Perry ja Russell Brand siis erosi kaks vuotta sitten ja nyt Katy on tehny levynkin eronjälkeismasennuksestaan.
Katy Perry itse MENI NAIMISIIN STAND-UP-KOOMIKON KANSSA, olettiko se, ettei se vitsaile lavalla mistä vaan, varsinkin Russellin maineen tuntien.
Mut se juttu siitä, että Russell halusi niitä lapsia voidakseen "kontrolloida Katya" kuulostaa varsin vainoharhaiselta.
Ja ihan totta, kaks vuotta on pitkä aika.
Molemmat niistä on menneet eteenpäin, mikä on tietenkin hienoa.
Miksi Katy ei vaan unohtaisi, tai miksi toimittajat ei antais sen unohtaa Russellia.
Koska tää on taas tätä, että suomalaisille Russell on vaan Katyn exä.
Yritän tehdä videotakin Russellista.
Mua masentaa ja ärsyttää, eikä vaan Demin linja, vaan se, että jos se on Suomessa lehdissä, se on vaan Katyn exänä, ku se on saatanan perkele sentään muutakin.

Jättäkää niiden ero rauhaan.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Sankareista ja sankaruudesta

Joo, eli, niinku varmaan kaikki tätä blogia lukevat tietää, niin Michael Monroe on mun sankari, mutta vannottakoon tässä jo nyt, ettei tää koko merkintä ole Monroesta, joka tosin mainitaan tässä. Sankaruus on tietenkin iso sana, mutta se tarkottaa semmosta ihmistä, jota katsoo ylöspäin ja ajattelee useammin, kun kerran päivässä. Mulla on monta sankaria. Michael Monroe on ollu sitä monta vuotta. Siinä miehessä on uskomaton määärä semmosta karismaa ja I just love doing what I do-asennetta, jota arvostan paljon. Se uskalsi näyttää siltä, miltä näytti kasarilla, sillä oli selvä visio siitä, mitä se halusi elämällään tehdä ja se tekee sitä edelleenkin. Iso arvostus. Uusin musavideo Jotain mille aina sulan ja jaan Facebookiin vaihtelevin väliajoin. Nikki Sixx Sekin on täällä joskus aiemminkin mainittu. Se on upea jätkä, ihana ja helvetin seksikäs basisti, erittäin luova ja karismaattinen. Lisäksi sillä on sisäinen pakko kirjottaa kirjoja ja julkasta samasta teemasta levyjäkin, mikä on mahtavaa ja antaa lisäkulman siihen käsiteltävään asiaan. Enkä voi tässä olla mainitsematta, että Nikki Sixx meinasi kuolla kasarilla yliannostukseen, on nykyään selvä ja ottaa mahtavia valokuvia.

http://www.youtube.com/watch?v=HJsJhTTczNk&list=PLukrYTARnau0WUE7q-zoEQreYwcGlDq0d&index=1
http://www.youtube.com/watch?v=YLNyvPqKHOo&list=PLukrYTARnau0WUE7q-zoEQreYwcGlDq0d
http://www.youtube.com/watch?v=oGT_Vk85Cis&list=PLukrYTARnau0WUE7q-zoEQreYwcGlDq0d
http://www.youtube.com/watch?v=pe6QRG8Lcis&list=PLukrYTARnau0WUE7q-zoEQreYwcGlDq0d
http://www.youtube.com/watch?v=O6EiIlY3dhs&list=PLukrYTARnau0WUE7q-zoEQreYwcGlDq0d
http://www.youtube.com/watch?v=Blr2aCE0Na8&list=PLukrYTARnau0WUE7q-zoEQreYwcGlDq0d

 Katsokaa toi dokumentti, jonka linkkasin tohon yläpuolelle ja kannattaa lukea edes toinen niistä sen kirjoista. Russell Brand Mahtava stand-up-koomikko, erittäin karismaattinen näyttelijä ja se syy, miksi päätin ottaa sankaruuden aiheeksi. Russell on kasvanut tosi tärkeeks mulle toissa kesänä ilmestyneen Rock Of Agesin jälkeen. Tai sillonhan olin enemmän Cruisen naisia, mutta joku Russellissa voittaa puolelleen. Se on parantuva narkomaani, entinen seksiaddikti, aloittanu vallankumouksen, kirjottanu kaks kirjaa, esiintyny BBCllä (televisiossa ja radiossa) niin monta kertaa, etten edes osaa laskea. Suomalaisille se on vaan "Joku keskiluokkanen brittikakara joka ei äänestä", niinku jotkut Ylen toimittajat kuittas sen vallankumouksen. Se on niin paljon muutakin, kuin Katy Perryn ex-mies. Kannustan jokaista luomaan Russell Brandin vallankumouksesta oman näkemyksensä lukemalla tuon, se on pitkä, mutta se on sen arvosta Tuore haastattelu Mutta jottei tää jäis ykspuoliseks, kertokaa kommenttikenttään omia sankareitanne ja yrittäkää perustella. Tää lähtee. Nähään ens kerralla.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Are you crazy

Putous. Mikäpä muukaan. Joo, tää ei yleensä ole mun se kuolaamishehkuttamiskanava, muissa, kuin rock-jutuissa, mutta kuinka moni on kattonu Putouksen uusia jaksoja? Tänä vuonna oikeen mikään sketsihahmoista ei vielä tässä vaiheessa oo noussu suosikiks, jos ei oteta mukaan Slaikkaa, mutta Jamo JOSTAIN SYYSTÄ nousi viime jaksossa suosikiksi, koska saamarin vittu, se viuhahdus ja nyt tänään on huomannut, miten päässä soi "Ilmeisesti osimoilleen näin, saijonaarasta" Lauantain jaksossa oli kans tietenkin pari kohtausta, joista kukkahattupäiset pikkuäidit soittelee lehdille. Viittaan siihen Riku on koira-sketsiin ja siihen (jälleen Rikun) sketsihahmon jo mainittu viuhahtaminen. No saakuta, jos biisin nimi on Viuhahdus ja sulla on hetki käsissäs ja yli miljoona katsojaa katsoo sua kuin jeesusta, niin kai sä nyt haluat tehdä just niinku Riku teki, mäkin varmaan olisin. Ja nyt sitten siihen pakolliseen Hirviniemen kuolaukseen, jota joku jo osasi vissiin odottaakin. Nimittäin Akuhan on Rikun lisäksi ainoa noista esiintyjistä, joka on levyttänyt ja sen kyllä kuuli siinä "Tartu Minniin"-osiossa. ja sitten, kun Idiotsien piti tehdä livenä "keksi vitsi kilpailijasta x "-osio ja heti sen jälkeen tuli yllätystehtävänä se Rikkinäinen tarina, niin Akulla jää Krista Sickfreakin mekko ja kajaali päälle, josta sitten Jaska heittää jäätävää läppäänsä ja sen tehtävän jälkeen tulee Viikkokatsaus, jossa Akulla on edelleen se kajaali ja se heittää siitä jotain läppää. (Pistän tähän postaukseen linkit kaikista mainitsemistani kohdista, koska oon Euroopan huonoin selittäjä) Aku oli nätti siinä mekossa, mutta se viikkokatsaus kajaaleissa meni hihittelyks, samoin kun se Tarina, kun kamera tarkentuu Akun sääriin. Siinä sekä repeili ihan hemmetisti, että toivoi, että joku jossain alkais kirjottaa jotain sen pohjalta. Idiots-vitsit Kajal-Akun Viikkokatsaus, huomioikaa se, mitä se sanoo siinä alussa Riku on koira ja Aku on niinku mitään ei olis tapahtunukaan Kohuilkaa jos kohuttaa, tota kroppaa kyl kattoo ihan mielellään ;) Mutta jos nyt menis pois tästä. Palaillaan.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Suomen seksikkäin mies on ...

Lee Angel. Joo, moi. Tosiaan siis lupasin joskus tehdä blogimerkinnän Voice Of Finlandista ja nyt yritän tehdä. Antakaa toi otsikko anteeks, en vaan keksiny muutakaan. Eli Voicesta alko siis jo kolmas kausi. Ekassa jaksossa, joka tuli siis viikko sitten pyöreästi, oli yksi vitun hyvä laulaja. Enkeli laulaa kauniisti Jep. Taas sitä ollaan henkeen ja vereen Monroen tiimin puolella ja vaikuttaa tähän mennessä hyvältä. Pari naista ja LEE. Lee on tuntematon suuruus, joka on tosiaan(samasanontajotoisenkerran, no menköön) henkeen ja vereen rokkijätkä. Aivan maaginen ääni. Niin on kyllä Mikko Herrasellakin, siis saatana oikeesti, muistan vieläkin sen illan Tavastialla, mä vaan katon sitä niinku jeesusta, koska se osaa laulaa. Ja se, mikä jännitti siitä asti, kun sain tietää, että Laaksosen Toni, Ylexn toimittaja, on mukana, ei jännitä enää, valitsi Annen. Tässä viikolla olin katsomassa balettia ekan kerran elämässäni ja olin ihan suu auki siellä parikin kertaa. Mikä niissä puolialastomissa miehisssä on se juttu, olin siis aivan myytyä naista sille Helvetti/Sauna-kohtaukselle. Mutta joo. Team Monroe forever. Ja muuten hei, Mulla on Youtubessa jo muutama video, lataan aina päivittäin vähän lisää, näin alkuun vanhempia keikkavideoita, mutta tulevaisuudessa varmaan jotain muutakin. linkitän kanavani tähän jos kiinnostaa. Rockin ilosanomaa ja tulevaisuudessa luultavasti vlogin tyyppisiäkin, toi on mun suklaarasia, never know what you gonna get See you on tour, sitten kun sekin joskus taas alkaa. Tonne saa edelleen purkaa sanoja lauseiksi ja halutessan heittää vaikka videoideoita, niitä tarvitaan Mutta joo, tämä kuittaa, hyvät yöt.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Misty mountains

Diudiu darlings Helsinki. Huomenna viimeinen lomapäivä. Voisin sen kunniaksi tehdä taas videon, en vaan tiedä mistä? Onko jollain ideoita? Joulu meni nopeesti, vuodenvaihtajaiset suhahti ohi, niinku ilta Tavastialla. Yritin tänään jatkaa yhtä tekstiä, mutta en saa ideasta kiinni. Mitä teen? Suomi voitti pikkuLeijona-lätkässä MM-kultaa samalla, kun siskot skitsoilee Sherlockista. Sanoin jo, että haluan kattoa huomenna koko päivän Hobitin lisämateriaaleja extendediltä siskojen kanssa ja sen Sherlockin. Haluan unohtaa ihmisen x. Haluan että kalenteri menee eteenpäin tasan kaksi kuukautta ylihuomisesta niin olen taas Hartwall Areenalla pitämässä hauskaa ja ihannoimassa bändiä, josta olin liekeissä yli kymmenen vuotta sitten. Backstreet Boys-keikkaskitsoaminen alkaa virallisesti varmaan seuraavassa merkinnässä. Oh my God, really. Piti tehdä 12. Tohtorista vlogi, mutta aika loppuu. Voisin puhua sillä huomisella videolla vaan enkkua. C ya on tour, sanois varmaan Michael Monroe. Siitä puheenollen on ikävä. Vittumaisellinen ikävä. Semmonen "ihan kohta sekoan"-ikävä. Haluan jonottamaan, haluan nähdä tyyppejä. Haluan saada ja antaa random-haleja, haluan sitä kaikkea niin paljon taas.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

mulla ei ole sanoja

Perjantaina tuli tosiaan oltua Tavastialla. Mun heti keikan jälkeen kirjottama status summaa kyllä aika hyvin kaiken. "Aivan kuulkaa VITUN UPEE keikka oli just. Bongasin yhteensä varmaan seitsemän tuttua, meinasin pyörtyä. Rakastuin taas totaalisesti Mikko Herraseen. Sain Alexi Laihon lähes täyden kaljapullon tukkaani. Äsken jo mainittu Herranen tunnistaa mut jonotusvaiheessa. Saatan nyt kuolla peiton alle onnellisena. Rakastan kaikkea, jopa tätä tinnitystä." Se ilta oli yks mun elämän parhaista ja se todella sanoo paljon. Tiedän, kaikki on jo nähny mun kuvat, mutta jos ette ole niin nyt katsomaan ne. Se, että sokea mies, joka esiintyy niinku Jumala, oikeesti, tunnistaa mut, moikkaa ennenkun mä ehdin, tuntuu tosi uskomattomalta, niin saatto kyllä tapahtua. Samana iltana vietin aikaa Tavastian lattialla, koska pyörryin lopulla ja vieressä seissy tyyppi pelasti mut tallautumiskuolemalta. En saanu Jussin kapulaa, Tuurilla kävi tuuri. (joo moi, tulitte mun viereen Herrasen jälkeen) Vois tästä painua peiton alle. Hyvää tätä vuotta kaikille.