Tavastia kutsuu taas huhtikuun lopulla.
Tulin ensin hämmentyneeksi, kun kuulin tuosta tänään koulussa ja sittemmin innostuin niin paljon, että teki mieli kiljua ja soittelin ympäriinsä vasta saatuani varmuuden, etten kuvittele koko juttua ja saatuani liput lompakkoon.
Eli MICHAEL MONROE-BÄNDI tulee takaisin TAVASTIALLE oltuaan poissa sieltä liian pitkältä tuntuvan ajanjakson.
Oon ihan innoissani.
Ne ensin yrittää vierottaa faniyhteisönsä siitä, että keikkoja on kaksin kappalein samana viikonloppuna ja sitten kun ihmiset on tottuvinaan siihen, ne tuo ne takaisin.
Ihan mahtavuutta.
Siihen on tänän kaks kuukautta kaks päivää ja ei sitä ihan oikesti jaksa odottaa.
Mä luulin että oisin mukamas unohtamassa mun Monroe-puolen, kun tässä on ollu kaikenlaista muuta, Russellista tuli tärkeä ja mikään muu ei tuntunu hetkeen miltään, mutta sitten löysin muutaman mahtavan videon ja se tuli takas.
Ja joo, Tavastia on henkinen hima, josta on puhuttu täällä paljon.
Kirjotan tälä viikolla vähän pitemmin, ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti