Kalle Aholaa ja kevät voittaa

Tällä viikolla ei oo sitten tapahtunu yhtään mittään, mutta nyt täällä ollaan ja kuunnellaan Kalle Aholaa jostain ihmeen syystä.

Kävin ennakkoäänestämässä hienoa ihmistä, jota en oikeesti tunne, mutta jota oon ihaillu kauan. (Nyt ei oo sitten kyseessä ”Lol, joku Monroe” vaan yksi muu hieno tyyppi)

Ja tänään sain itseni tänne asti, kun aloin kuunnella Ahola-listaani Spotifysta ja sitten hullaannuin siihen ihan huolella.

Kalle Ahola, juu, se Don Huonojen laulaja on tehny sittemmin pari soololevyä ja näähän kuulostaa helvetin hyvältä.

Muutamasta biisistä on jo tullu tarinallisia mielikuvia, mikä ei oo huono asia koskaan.

Ette muuten usko, miten hienolta tuntui, ku sain murulle unohtuneen kirjani takas, nyt sitten voin vaikka lukea sitä kokoajan.

Mähän joskus jo puhuin siitä brittikirjaprojektistani, se ei tietenkään voi edetä mihinkään suuntaan, jos unohtaa kirjoja kullan luo.

Se on ensimmäinen mun Bowie-kirjoista, jonka ostin viime vuoden puolella, on mulla niitä kolme, että siis, en oo täysin romuna enää siitä, että hieno artisti kuoli.

Toi on kyllä vale, mutta yritän päästä siitä edelleen yli, ei se satu, jos sitä ei ajattele.

Tänään en melkein edes tullu tänne, kun tuli valvottua, kun muru löysi Gunnari-uutisen keskellä yötä ja sitä sitten puitiin ja olin nukkumassa joskus aamuyöllä lopulta.

Oli hiton hauskaa, niinku meillä usein.

Siis GNR-uutinen ei suinkaan ollu ainoo juttu siinä puhelussa, siitä se vaan alkoi.

Voisin olla kotona nukkumassa, mutta meen iltapäivällä sitten torkuille.

Seuraava tekstin osa on kirjoitettu sitten kuntavaalien jälkeen:

No ei päässyt mun ehdokas, vaikka hieno ihminen onkin, läpi.

Jos joku ei tienny, mistä siis äänestettiin, niin kunnanvaltuusto on eri asia, kuin eduskunta, tais mennä niin, että kunnanvaltuusto on eduskunnan pomo, tai jotain.

Viikonlopun aluksi tuli rahaa, joten ostin aika paljon kaikkea, en mitään kirjoja tai sellasia, yhen levyn ja dokumentin.

Siis me just mietittiin, että voiko roolipeliä, joka on vihkonen, laskea kirjaksi, mun mielestähän kirja on Kirja, jos siinä on 50 sivua tai enemmän, sitä ennen ne on kirjasia tai just vihkoja.

Wikipedia ei tuntenu sivumäärärajaa tässä asiassa, joten, kyllä, ostin sitten yhden ”kirjan”.

Mike Pohjolan Tähti tuli löydettyä, siinä kun on kaikkea huippu-upeaa, rockia, mutantteja, musiikkia, sähkökitaroita ja kaikkea, lisäksi se on kymmenisen vuotta vanha peli, mutta tapahtuu tänä vuonna.

Kuntavaaleista se vielä sanottava, että aika moni nuori ehdokas pääsi läpi, mikä on ihan virkistävää, ettei ole olemassa sitä ”Siellä ne samat vanhat ihmiset päättää vuodesta toiseen samoista asioista”-olettamusta.

Maanantaiaamun väsymys on suorastaan vakio, eli en sano, että oon tosi poikki, sanon, että tästäkin selvitään.

Ja vaikka mun, tai murun ehdokkaat ei päässeet läpi, niin ei päässy moni muukaan, ei siihen kannata jäädä makaamaan, eiköhän ne pääse joskus.