Kiitos 12 :)

jup.
tämmöi nopee.
kiitos kaikille kahdelletoista lukijalleni, toivottavasti löydätte täältä just sitä mitä ootte hakemassakin.
p.s:
Tuolla paistaa aurinko, jihuu.
voisin (en seuraavaan) mutta sitä seuraavaan blogimerkintään vähän kertoa miksi mun blogin nimi on se mikä se on.
nyt meen.
ja sunnuntaina kirjotan sitte sen keikkapostauksen.
mut, moi

tekstiä yön pimeydestä osa kolme(ainaki) eli nopea pikapäivitys tulevista kuvioista kirjoitettuna yön pimeydessä

Seuraava merkintä sitten on taas joidenkin teistä kaipailema keikkapostaus.

Aivan, huomasinpa juuri, että keikkaan on kaksi päivää ja.. siitä se idea sitten lähti.

lukijat saa taas lukea hullua faneilua suoraan keikalta ja jonosta sitä ennen.

Over and out, see you all soonish

olenko minä vain fani vai olenko minä jotain muutakin osa 1(Monroe)

Fanitus on yksi mun ikuisuus-aiheista, mutta nyt se on taas pinnalla koska eräällä ystävälläni paloi pinna mun fanittamiseen, vaikka se on itsekin fanityttö.

Mähän siis olen fanityttö, itseasiassa aika monen asian.

Päällimmäisenä niistä on se Monroe, on ollut jo yli neljä vuotta, ja niistä alkuajoista on puhuttu jo aika paljon liikaa kaikille.
Kukaan ei uskoisi, eikä tunnu muistavan miten paljon voi olla ikävä, tai miltä se tuntuu kun on luonut tyypeistä omanlaisia kuvitelmiaan ja sitten rakastunut niihin ja niihin tyyppeihin oikeasti.
Koska siis moni tietää ja vielä useamman olisi syytä tietää mitä ilmiö ja ihminen nimeltä Michael Monroe on livenä.
RÄJÄHTÄVÄÄ TIMANTTIA.
se on se sana joka siitä tulee mieleen.
Kuuntelin viimeksi tänään vahingossa niitä vanhoja liveklippejäni keikoilta.
Eturivistä filmatessa ne videot vaan särisee aika hitosti, mutta kuka valittaaa, en minä.
Mulla on ihan totta aika helkkarin ikävä sitä että mä näen sen taas livenä.
Se tapahtuu vasta marraskuussa, mutta onneksi tällä viikolla on Dave Lindholmin ja Andy McCoyn yhteiskeikka, jota on sitäkin odotettu aika kauan, koska se katkaisee tämän tuskaisan pitkän keikkatauon.
Vaikka tämähän ei vie Michael-ikävää pois, koska näin sen viimeksi heinäkuussa ja olen näkemässä sen seuraavaksi Marraskuussa niin tässä välissä ehtii taas tulla kahjoksi ikävästä, mikä ei ole kiva.

Ikävän huomaa siitä, ettei pysty ajattelemaan hirveästi asioita jotka EI liittyisi Monroeen, niistä unista, siitä että se tietenkin tulee kaikesta mieleen ja siitä, että yrittää saada Hanoi-Raamattua luettua loppuun ennen kuin Monroe-Raamattu tulee.

Tämä nyt meni Monroettamiseksi taas mutta..
stay tuned for something else later on today.

bye.

viideskymmenes merkintä (same shit, different day)

Tiedättekö mitä?
Elämä on aika jännä juttu.
niinku se, kun en nyt oo jutellu hirveesti kenenkään muun paitsi Olivian kanssa niin oon taas altistunu Tuisku-versumille, josta oon just päässy eroon, tai ... sanotaam mielummin, että josta oon pyrkiny eroon jo pari vuotta.
Olivia on ihna.
Mutta Monroe-versumissa on viihtyisää kans ja enemmän mun tyyppisiä ihmisiä kun Tuiskussa.
Oon nyt sitte taas menossa fanityttöämään uuteen paikkaan.
Se on On The Rocks.
Siellä on ensin tän kuun lopussa se Andy McCoy ja Dave Lindholm-keikka, josta oon jauhanu joka paikassa liikaa ja sitten joulukuun alussa siellä on Gingerin keikka sen uudella bändillä, sinne oon nyt menossa, koska GINGER on <3. Sen edellisen merkinnän se ensimmäinen linkki eli se POPin haastattelu, oli nähty tietysti ennenkin, mut siin ku kirjotin tota edellistä merkintää, kävi niin että pistin sen epähuomiossa pauselle just kun Sammy sanoo että "se pyys mua panee Lucindaa" ja sitten repesin, katsoin sen uudestaan ja sain selville miten se sen tarkotti. "Se pyys mua panee Lucindaa... (kolmen sekunnin tauko) guestlistille."' noin se sanoo. En qwertyuiopå^^âsdfghjklöä**<>zxcvbnm,.-_ enää jaksa odottaa marraskuun alkua oikeesti, koska sitten on taas niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin Jättimäiset bileet ettei mitään rajaa.

TAVASTIAN KEIKAT ON JOKU RAKKAUS.

Mun "luova kirjottaminen" ei etene ja se johtuu just siitä, kun täällä on netti, niin sit vaan pörrään netissä ja saan kaikki ihmiset inhoamaan itteäni.

mä haluaisin mun inspiraatiot takas, muttakun niitten kaikkien jatkot häipy kun mun edesmennyt kännykkä sitten totta kai kuoli.
Haluan kirjottaa.
Haluan keikalle.
Haluan miehen, tai naisen, mutta jonkun jota saa halia, jolle saa ja voi kertoa murheita, jonkun joka ei juokse karkuun mun typeryyksiä.

luin tossa tänään aiemmin mun tän blogin vanhempia tekstejä ja tajusin et mun keikkahehkutukset saattaa olla ainoita hyviä tekstejä, ainoita tekstejä, jotka ei jää lupauksen tasolle.
olen hyvä fanittamisessa ja jotenkin myös kirjottamisessa, tai ainakin fanittamisesta kirjottamisessa.

kiitos kaikki jotka jaksaa tätä lukea.

ootte.
ihania.

rakkaat painajaiseni :)

Juu, mä kuuntelen tuota varmaan sadatta kertaa ja ajattelin että nyt helvetti teen sen unipostauksen.
oon sitä joskus vuonna nakki ja kivi lupaillu ja nyt teen sen.

laitan kaikkiin alkuun päivämäärät
HUOM!
En sensuroi näitä.
Nää tulee suoraan mun alitajunnasta, nää on ne unet mitkä oon kirjottanu kännykkään viime aikoina.
Jos siis joku näistä unista/ joku näissä unissa, tai vaikka vain niiden kirjoitustavassa loukkaa sinua, olen pahoillani.
en pakota ketään lukemaan näitä.
nyt:
Asiaan.


video vaihtu, aews
28.8.2011
:D.
Ihana.
Näin pitkästä aikaa unta, jonka muistan.
Michael ja Andy yritti vierottaa toisiaan tupakasta.
Unen lopussa Andy puhals savua Michaelin silmille.
Awws.
:D


4.9.211
Mahtavaa.
Mahtavaa.
Huomenna on SE ja näin taas Michaelista unta.
Muistan siitä nyt vaan sen, että Michael oli siinä.
Neljä vuotta <3. 5.9.211 Naww. Just enne ku heräsin hirveeseen veskihätään, näin unta, jossa.. Sami ja Monroe hempeili. Hyvää vuosipäivää, minä. <3. 8.9.2011 Suosikki-uni, eli uni Suosikista :D. Selasin sitä lehteä, mä oletan että se oli Laajikan kirjasto. video vaihtuu kolmannen kerran, joo moi.
Siel oli lopussa jotain lukijaesittelyjä.
Ja sit mä "lievästi ärsyynnyin" kun siellä poseeraa The Porukka.
Sheenancie ja niitten lössi,
Olin sillei "MÄKI HALUAN".
Ja nyt kello on viis ja mun pittee nousta tunnin päästä.

9.9.2011
Aww.
Nyt menee hienosti.
Näin unta, että tapasin Michaelin.
Juteltiin sen kanssa vähän kaikesta.
En muista mitä, mut muistan, että olin tosi ilonen, että se oli siinä.
:D <3.
Pitkästä aikaa oikea kunnon Miksu-uni.
Jihuu.

13.9.2011
Toinen Dregen-uni ja muistan tästä vaan sen, että me oltiin lähekkäin ja mä ajattelin jotain "aww, voi pientä" just kun mun herätyskello soi.
:D
Ihana oikeesti.
Ja mun tilassa varmaan kannattaa katella haastatteluja ihanista tyypestä, kun sitten käy just näin, eli ne tulee uniin.

Juu.
Hyvää yötä lukijat.
en syö kommentoijia, kommentteja arvostetaan.
cihau.

11.9.2001: the aftermath

I am getting touched with this thing, so touched infact that even status is about it, other than the usual Monroe-stuff.
I was at a doctor ten years ago, me, and my mom were in the waitingroom, it had tv, it was open, (they normally do) and my moms first expression was something like "wow/ omg".
Many people lost their homes and many families lost members and it is saddening.
George W Bush was a total moron, who did not know anything about nothing.

I was in schock about it, I remember.
It was awful.
so many lost their lives and the double towers came down.

I am writing in english now just because I wanted to.
I miss Michael, Sammy, Karl, Dregen, Steve, Virpi, Nancie, Nancy L, Nancy M, Sheena, Jan, and every person in Rockclinic, I want to meet you guys.
November is a long way to go, luckily I have the Andy-show this month, to stop my season without gigs.

have a good nite.
I love you all.
P.s:
the new reader, hey, nice to see you.
there are 9 of you now, I remember when there were 5 of you.
Nice to know that some people love me.

<3

next time I will write in finnish, this was just for the 9/11-thing and mainly because I just felt like it.

FOR YOU THERE IN CHILE:
I miss you <3.

My Hanoi Rocks: A History

KYNSIKKÄÄT löytyi ♥

Kynsikkäät on ihanat.
Ne ratkaisivat mun jonotusongelman.
ne on yhtä aikaa lämpimät ja kylmät ja ne on oikeesti tosi käytännölliset.
mut nyt kirjotan sen, mikä piti kirjottaa jo eilen.

Historiani Hanoi Rocksin kanssa alkoi 5.9.2007
se oli keskiviikko, jonka jälkeen elämä ei ole enää ollut sitä samaa turhuutta kuin se oli sitä ennen.
Hanoi Rocks oli Helsingissä jakamassa nimmareita, juuri ilmestyneen Street Poetry-levyn tiimoilta ja keikalla siihen liittyen.
Tuosta on jäänyt mieleen Michael Monroen hymy, ihmispaljous, hullut fanit, jollainen en vielä silloin ollu, Andy McCoyn mutinat on oikeestaan aika hypnotisoivia, Michael Monroen live-energia on käsittämättömätön asia.
Hyvin nopeesti sen jälkeen kun Michael oli hymyilly mulle, mä tajusin että mä.vittu.rakastan.sitä.eniten siitä bändistä.
Tää on ollu hullu, tunteikas, mahtava, seksikäs, upea, loistava, paras, saatanan hieno, rakkauden ja muistojen ja varsinkin fanityttöyden täyttämä nelivuotinen.
ja lisää on ihan varmasti tulossa.
:D
ja tähän väliin huumoria:
Kumpi on kovempi Andy McCoy vai Michael Monroe?
Kysyi joku Formspringissä

Toi on niinku kysyis että Jätski, vai Suklaa, SUKLAAJÄTSKI, Hanoi Rocks on molempien takia hyvä, eli kyllä molemmat on parhautta, mut henkilökohtaisesti tykkään Michaelista enemmän

oli mun vastaus, tohon kysymykseen on helvetin vaikeeta vastata, kun tykkää niin paljon molemmista.
toi on just Formspringin tarkotus, se on toi, eikä kettuileminen.

:D.

Neljä vuotta ja edelleen

edelleen.

ikuisesti.

Mulla on ikävä Monroe-ihmisiä ja sen lavaenergiaa, sitä tunnetta just ennen keikkaa, sitä tunnetta kun se katsoo suoraan muhin ja hymyilee.
IKÄVÄ :(
Tää on omistettu jokaiselle joka tietää miltä ikävä tuntuu.

arvostaisin paljon kommenttia

bläö. merkintä ennen jokasyksyistä meegamerkintää

tänään oli vaan mun neljäs vuosipäivä, eilen meinasin unohtaa Samiin synttärit mutta luin siitä Nancien seinältä ja muistin onnitella :D.
tänään kuolin tälle ihanalle mahtavuudelle, minkä Kristiina lähetti .
Formspringissä mellastaa idiootit.
ufdhjvcikvmnkikfciclxxxxxxxxxxxxxxxxxxsoöfdi.
huomenna-aamulla herään sitten vaikka kuudelta, mutta aion kirjoittaa sen jokasyksyisen merkinnän siitä miten kaikki alkoi.
nyt menen kuuntelemaanmaan lisää Hanoi Rocksia.

tuun takaisin ennen kun ees huomaatte et oon poissa.

Two Steps From The Moven ääreen
<------------------------------------------------- viuf.
ja moi.

SE ON SYYSKUU JA MÄ RAKASTAN SITÄ

siis oikeesti.
Kahdeksan merkintää elokuussa ja KAHDEKSAN LUKIJAA.
syyskuussa vois koittaa kirjottaa vaikka joka päivä, tai jotain siihen suuntaan.
Rakastan syyskuuta syystä jonka kaikki, tai ainakin mun elämää kauiten seuranneet tietää.
Ensinnäkin syyskuussa on, kasa synttäreitä, Saminkin.
Syyskuussa ja syksyllä on kaunista, lehtiä jokapaikassa, sateita ja Kaunista.
Sitte syyskuussa, TÄNÄ MAANANTAINA, tai siis tulevana maanantaina on MUN JA MICHAELIN NELJÄ-VUOTIS-PÄIVÄ.
mahtavaa.
Olen ollu fani neljä vuotta ja se on mahtavaa.
Mahtavaa on huomata että oon edelleenkin ihan käpyinä Hanoi Rocksista ja Michaelista.
upeutta.
en nyt osaa kirjottaa.
qwertyuiopåäsdfhjklöä'*zxxcvbnm,.-
kun mä tuun takas maanantaina niin mulla on jotain kirjotettavaa.
häblänsäblänsäs.