Ei pitäisi mutta

Kuuntelen Vesa-Matti Loiria ja tunnen paljon asioita, koska tulee edesmennyt vaari niin voimakkaasti mieleen.
Tunnen marraskuun hiipivän ja vaikka jo päätin selvitä siitä, olen melkovarma, että jostain se vielä iskee, koska se on ilkeä kuukausi.
 Olen nykyään myös instagramissa, nimimerkillä foxymonroelady1991 (koska Foxy lady on hieno biisi, muru on mun Kettu, Foxy Lady ei voinut olla ja tahdoin Monroen osaksi nimeä kuitenkin), saa alkaa seuraamaan, jos haluaa, seuraan lähes varmasti takaisin.

Mun marraskuusta hengissä selviämisohjelmaan kuuluu seuraavat asiat:
1. Kirjoitan jotain muutakin, kuin somepäivityksiä ja blogimerkintöjä ainakin melkein joka päivä marras ja joulukuun.
2. Katson joka päivä jakson Muumeja jättiboxiltani siihen asti, kun ne loppuu.
3. Vedän lähes patentoidusti kaikkia purkkivitamiinejani sekaisin kerralla aina, kun pitää herätä aikaisin ja saada pää hereille ajoissa.

Tuntuu, että pitäisi jaksaa kokoajan helvetisti kaikkea ja on tyhmä fiilis, kun ei jaksaisi tyyliin puoltakaan niistä asioista.

Vaikka joskus uhosin, että en ala katsoa Vain Elämää, jos Antti on siellä, oli silti pakko, koska Anssi Kelakin on.

Mutta joo, bam, kirjoitin, nähdään marraskuussa.

Same shit, different day

Moi.
Juu, sori, kun oon tehny taas vahingossa katoamistempun, mutta kun ei blogille vaan löydy sopivaa hetkeä silleen "jee, nyt  blogaan"-tosta vaan.
10 päivää Blackout Statesiin, oon twiitannu siitä ihan liikaa viime aikoina.
Mun PITI hankkia se niinsanottu elämä, mulla oli kesätauko, mutta sitten, vedenjakaja oli itseasiassa Ruisrock, kun aloin haluta sinne hyvin paljon, sorruin jopa katsomaan muutamaa keikkaa jostain streamista, mikä, kuten hyvin nopeasti tuli helevetin selväksi, EI VAAN OLE sama asia, muistan edelleen, odottelin Makkosia lavalle koko niiden luvatun esiintymispäivän, arvatkaa kahdesti alkoiko se helkutan videosysteemi jotenkin pätkiä juuri ennen Makkosia, ensin näytti että koko kamera sammu, bluescreen of death, sitten ne lopulta sai sen takaisin päälle, no, sen jälkeen siitä ei nähnyt lavalle mistään kulmasta mitenkään päin, joten kuuntelin sitten sen keikan, vaikka saattoi lievästi ärsyttää.

Jotenkin Old Kings Road vakuutti mut viimeistään uudestaan siitä, että Monroe on mahtava ja näin.
Mulla on liput Tavastialle joulukuun 5. molemmille keikoille, koska tarvitsin actionia ja nönöö.
Mä ihan oikeasti luulin osaavani olla ilman rock´n´rollia, no en pystyny, sit aloin miettiä, että miksi helkutassa ees pitäis, kun onhan rock antanut mulle paljon, mutta myösottanut multa muutaman ystävän, mutta kuitenkin antaa paljon.
Blackout States aiheuttaa vähän paniikkiakin, kun pelkään pettyväni siihen, vaikka niin tuskin käy.

Ehkä mulla vaan tuli vastareaktio, kun "kaikki" alko tietää Monroen, mä olin ollu siinä vaiheessa fani jo kauan ja sitten joku muu rupes hehkuttamaan samaa, mä olisin vaan  voinut ajatella "Jee, lisää teinifanikavereita", mutta sensijaan mä aloin tuntea itseni keski-ikäiseksi känniaikuiseksi, vaikken edes juo, eli suomeksi sanottuna saatanan vanhaksi ja kolmanneksi pyöräksi, joten ajattelin että "Ei sitten" ja lopetin jonottamisen.

Eihän mun olisi pakko jonottaa, mutta kun mä nautin siitä, niin miksi mun pitäisikään lopettaa?
Katotaan joulukuun keikkojen jälkeen, että oonko "LIIAN VANHA" vai en.

 

7. heinäkuuta 2015 0:45

I miss you guys so much. I am having sort of a "year off"-kind of thing, I am soon 24 and just felt too old to rock, but, though I've been acting good and all that, I miss the thrill of the gigs and you guys, all, of you guys. I am hoping to see you sometime soon again. First year in forever when I wasnt in Ruisrock, so I am trying to take this seriously. But, good luck on the coming album. Just wanted to say hi, after a long while.

9. heinäkuuta 2015 19:56

Hey!
24 and too old? I dont think so! Haha!
Hope to see you at the shows soon again!

7. syyskuuta 2015 11:33

I thought to let you know, I love the new single AND, can not wait for december. I'll come to Tava and can not wait, both shows. I missed you guys a lot during my summerbreak.

Joo, tossa välissä mä lakkasin yrittämästä vältellä sitä Monroe-aaltoa, joka vei mennessään uudestaan viimeistään silloin, kun kuulin Old Kings Roadin ensimmäistä kertaa.

Totta on se, että mä olen oikeasti 24 kohta, mutta ei mun tarvitse sen takia muuttua supermieheksi, tai robotiksi, enkä haluakaan.

Ja ainiin, hommasin just Spotify Premiumin ja nyt jo rakastan tätä todella paljon.

Hyvää yötä ja voisin luvata jotain arvion tyyppistä, kun saan Blackout Statesin kouriini.

Olkaa omia itsejänne.

OINTB ja muita kuulumisia

Terve pitkästä aikaa ja anteeks pitkä hiljaiselo jadajada.
Muistaako joku, tai kukaan, kun mä viime vuonna sanoin, ettei mua/meitä näy Ruisrockissa ainakaan tänä vuonna?
Mä en tienny, että oon näin koukussa festarielämään, kaipaan sitä, sitä fiilistä, bändin lavalle monta tuntia odottelua, festariruokia  ja hitosti cocacolaa.
En oo ollu missään tänä vuonna, enkä oo kaiketi menossakaan, mutta söin sitten kuitenkin makkaraperunoita ulkona teltassa yhdessä tapahtumassa, joka ei liittynyt musiikkiin millään tavalla.
Also kiva tulla pitkän viikonlopun jälkeen kämpille keskiviikkona iltapäivästä  ja huomata että jumalauta sulake on kärähtäny kaikessa hiljaisuudessa sillä välin, kun olin poissa, mikä sitten johtaa siihen, että ensinnäkin saan paniikkikohtauksen ja toisekseen en uskalla enää käyttää vanhaa laturiani.

Lisäksi kesään on kuulunut sateita, matkustelua Riihimäelle Riihimäkirockin aikaan, menemättä itse rockaamaan, mikä huomattiin kyllä paikan päällä vasta.
Olen mä tietysti käynyt Riksussa muulloinkin viimeks keskiviikkona lähdin sieltä.

Plus  katoin OINTBn melko lyhyessä ajassa kokonaan, silloin kun pystyin vielä luottamaan sulakkeisiini.

Käytiin siskon kanssa joskus katsomassa Mad Max ja se oli mahtava.
Vähän kaikkea on tapahtunu ja kuitenki tuntuu, ettei oo tapahtunu melkein mitään, Lontoo on edelleen vaan unelmissa, mut kyllä me sinne joskus päästään.

En tiedä lukeeko tätä koskaan kukaan ja ehkä niin olisi parempikin, mutta kirjoitan, koska itse haluan

Oon oma itseni.
Haluan olla oma itseni.
Haluan välillä kertoa maailmalle aivan kaiken ja olla peittelemättä mitään.
Joo, eli niinkuin on tullut varmaan mua sosiaalisessa mediassa klik, klik ja klik seuraaville selväksi, mä oon oikeesti taas ... Tuiskusta sekaisin, niinku sen entisten sivujen jo edesmenneellä foorumilla joskus sanottiin.
Lähtikö se siitä, että äiti linkitti Peto on irti-biisin mun seinälle, vai mistä, mutta tuntuu, että tätä uutta levyä, joka ilmestyy huomenna on odotettu helkkarin kauan.
Olin jo välissä joskus ilman, oikeasti en kuunnellu, koska en pystyny, mutta  tänään löysin itteni kuuntelemasta ihan supervanhaa Tuiskua ihan nostalgiassa.
Levyn nimi on En kommentoi ja jotenkin tuntuu, ettei mun kannattaisikaan, mutta.
Koska Antti Tuiskun takana pyörii suorastaan pirullisen ovela markkinointikoneisto, eikun mikä mitä, joka on laittanut koko viikon biisejä Spotifyyn, oon huomannu luukuttavani Anttia jos herään aamuyöllä, mikä tapahtuu useemmin kun edes myönnän, johtuen huonoista verhoista ja ties mistä, mutta siis kuitenkin, oon ihan koukussa tällä hetkellä biisiin, jonka nimi on Keinutaan, joka voi olla mun henkilökohtainen kesäbiisi.
Sitä on kiva kuunnella, jos sattuu heräämään  neljältä aamulla, koska se alkaa sanoilla "Aamuneljä, eikä väsytä" ja muutenkin siinä on hieno rytmi ja tausta.
Tuun varmaan sanomaan tänkin sataan kertaan, mutta En Kommentoi-levyllä on muitakin biisejä, kuin Peto on irti, jotka on vielä parempiakin kun se, ei sillä, että siinäkään vikaa olisi.

Lupaan ja vannon kokoajan, että lopetan Antti Tapani Tuiskusta juttujen (videoiden ja näiden blogimerkintöjen) tekemisen ja sitten päädyn kuitenkin kokoajan tekemään näitä.
Varmaa on se, että ostan sen levyn huomenna ja tuun ehkä joskus tekemään siitäkin arvion, mutta myös se, että tää blogi ei tule olemaan pelkästään Tuiskuttamista, tän nimi on edelleen Monroe-lainaus, vaikka Michael ei täällä enää kauheasti pyörikään, mutta siis, kun kuuluu Tuiskua, niin kuuluu Tuiskua, mutta kirjotan ja osaan kirjottaa kyllä muustakin, itseasiassa just tänään mietin sen Herras-videon/ blogimerkinnän toteuttamistapaa, sitten kun teen sen, niin teen molemmat, kirjotan siitä eka tänne ja sitten vaikka luen sen sinne videolle, tai jotain, mutta siis joo, sitäkään ei oo unohdettu.

Nyt se on moi ja en tiiä miloin kirjotan taas, sitten kun tuntuu siltä.

Minä tahdon-postaus inspired by fucking life itself

Minä tahdon kesän.
Minä tahdon halin.
Minä tahdon tietää mitä tapahtuu, ennenkuin mitään peruuttamatonta tapahtuu.
Minä tahdon olla luova, lahjakas ja kaunis.
Minä tahdon olla se ihminen, joka sinä haluat minun olevan.
Minä tahdon riittää sinulle.
Minä tahdon katsoa koko päivän dvdhyllyjäni läpi.
Minä  tahdon päästä eroon masentavasta nostalgia-aallosta, joka pyyhkii ylitseni.
Minä tahdon sinut tänne. (missä poliisi on ystävämme, eikun siis)
Minä olisin halunnut keikalle, jossain vaiheessa, mutta aika meni ohi, enkä sitten halunnutkaan.
Minä haluan välillä olla elokuvakliseinen teinityttö, roadtrippejä, kännisekoilua bileissä and shit like that.
Minä haluan oikeasti valloittaa maailman sinun kanssasi.
Minä haluan pitää kivaa, sinun kanssasi, käydä kävelyillä ja kaikkea.
Minä haluan omistaa Gilmoren Tytöt isona dvdboxina ja maratoonailla niitä yöhön asti, aina kun huvittaisi.
Minä haluan Lontooseen sinun kanssasi.
Minä haluan, että ihmiset lakkaa sanomasta "Bae" ja "selfie"

Minä haluan paljon kaikkea.

Joo, en tiiä, kirjotan, aika varmasti huomenna kunnon kuulumisblogimerkinnän ja selitän ihan kaiken ja paljon muuta.
Huomiseen, moro.

Ensimmäinen arvio ja vähän enemmän projektista

Taustaa:

Mä oon aina välillä lupaillut arvioida sitä ja tätä tänne blogiini, tai Youtubeen.

No nyt mä sitten aloitan tälläisen hienon systeemin, että dvd-arvioita tulee tänne blogiin, levyarvioita tulee Youtubeen ja kirja-arvioita tulee molempiin, sitä mukaa, kun saan luettua, katsottua, tai kuunneltua niitä.

Pyrin siihen, että levy- ja leffa-arvioita tulis kerran viikossa kumpiakin, riippuu kyllä viikosta, että onko kiireitä vai ei.

Kirja-arvioita tulee aina silloin, kun saan kirjan luettua.

Ensimmäisenä arvioitavaksi osui The World According To Russell Brand- The Very Best Of Russell Brand- dvd, josta enemmän seuraavassa.

The World According To Russell Brand-The Very Best Of Russell Brand

Joo, nimestäkin olisi pitänyt voida päätellä, että kyseessä on best of, mutta silti.

Alussa häiritsi se, ettei siihen saanut tekstejä mistään, päävalikossa oli kyllä hienosti kohtausvalikko, muttei sitä niinsanottua päämenua, josta tekstit saa päälle, yleensä.

Sekin häiritsi, että ne oli tosiaan vaan klippejä, että tyylin heti, kun yleisö repeää kerran, tulee toinen aihe.

Juu, tosiaan, aiheita oli mukavasti matkustamisesta seksikohtauksen kuvaamiseen ja näinpäin pois.

Itseasiassa, koska todellakin tykkään Russellista ja kirjotin joskus siitä, se, että se mainitsee muunmuassa "Kaverinsa Mattin" ja Liam Gallagherin, sai mielikuvituksen lentelemään.

Ostin nää Russell-dvdt siis varmaan vuosi sitten Filmihullusta, joka on loistava leffakauppa, hintaakaan ei ollut kauheasti liikaa.

Russell on mahtava, mutta dvd saa miinuksia siitäkin, että oon jo nähny suuimman osan sen sisällöstä, yli-innokkaan googlettamisen takia, olisi siihen voinut ottaa lisääkin, kuin vain ne mehukkaimmat palat, koska toi vaan jätti himoitsemaan lisää, jos noin voi sanoa.

Kyseinen best of saa näin ollen 6 tähteä kymmenestä (******)

Ensi viikolla luvassa joku muu leffa, Youtuben puolelle tulossa se kauan lupailtu Herras-arvio.

Hyvää viikon alkua kaikille.

Uusi minä vai uusvanha minä

Mä en tiedä miten, mutta jotenkin oudosti se taas tuli takavasemmalta ja räjäytti itsensä mun elämään.
Antti Tuisku oli jo historiaa mulle, sitten tuli Peto on irti ja täytyy myöntää, ensin en tykännyt siitä, sitten jostain jäi tavaksi kuunnella sitä perjantaisin itseironisesti, mikä oli tietenkin virhe.
Sitten tuli Blaablaa, joka on biisinäkin vähän ensin mainittua parempi.
Tein eilen reaktiovideon siihen musiikkivideoon, pistin sen tänään nettiin ja ennenkuin ehdin estää itseäni, huomasin jo tunkeneeni sen Twitteriin Antinkin nähtäväksi, koska olen ihan kahjo.
Pelottaa.
Tässä on se ongelma, että mun piti muuttua ja muutuinkin, en ennen Petoa ollu kuunnellu Tuiskua sataan vuoteen, tai siis pitkään aikaan, tein Youtube-kanavankin nimellä RockismyAir ja nyt kyseisellä kanavalla on jo kolme videota Tuiskusta.
Mutta alunperinhän mä siirryin Antista Monroeen ja nyt, kun Michael ei enää kiinnosta, niin mä oon vähän siirtymässä takas Tuiskuun, muttakun en tiiä.
Tykkään kummastakin.
Vastakkainasettelu on jännää.
Okei, sillon ku päädyin sinne  Antin keikalle Tavastialle, joka tuntuu olleen tuhat vuotta kauan sitten, niin sitten kun tein siitäkin blogimerkinnän olin supertarkka siitä, ettei kukaan tienny, että puhuin Antista.
Antti on aina osa mua ja tulee olemaan, olin sentään fani monta vuotta kakstoista-vuotiaana, sitten viis-seittemän vuotta myöhemmin tuli kyllästyminen ja sitten mun yks uus kaveri koukutti mut uudestaan ja nyt, kun tostakin on jo   kauan aikaa ja meidän välit katkesi, niin en halua käydä, enkä tule käymään Tuiskun keikoilla, koska en halua törmätä siihen, vaikka tiedän, ettei se puhuisi mulle vieläkään.

Tuisku on mun guilty pleasure, jota kuuntelen, vaikka en sais.

Joo, voihan Antti Tuisku.
Piti kirjottaa  ihan muusta, mutta ens viikolla sitten.
Oon luvannu kirjottaa arvioita ja pistän ekan ens viikolla.


Moi.

Haluaisin vain tietää

Mä olen aika kaukana onnellisesta just nyt.
Voisin pyytää anteeksi hiljaiseloa blogin puolella ja  muutamaa muuta asiaa.
Voisin kirjottaa tänne jotain tätä parempaa, jos osaisin.
Maailma ei ole kiva.
On kevät ja aurinko lisääntyy ja mua stressaa pari asiaa.
Mulla on vastuutehtävä ja pelkään, että se räjähtää naamalle.
Mun yksi video saa katselukertoja  vaan siksi, että sohin muurahaispesää ajankohtaisella aiheella, jonka ei edes enää kuuluisi kuulua mulle.
Pelkään, että joku kaunis päivä sattuu sieluun.
Vihaan herätä aikaisin aamulla.
Ärsyttää se, etten muista uniani, tai näe niitä ja sitten kun nään ja muistan, niissä ollaan keikalla.
Jumalauta, mä olen muutakin, mä haluan olla muutakin, mä haluan lakata olemasta tyhmä ja heiveröinen fanityttö, mä haluan tehdä jotain, mistä joku voi olla ylpeä.

Mun kännykän ilmoitusääni meinaa saada itkemään, mutta toisaalta kyseinen biisi on ihanakin(Ja osasin vaihtaa sen itse).

En tiiä, halusin kirjottaa.

Somettomuus-päiväkirja päivä 4/28

En oo ennen huomannukaan, että Facebook stalkkaa,  nyt tulee niitä "Sinulle on odottavia ilmoituksia"-sähköposteja, kun en oo ollu siellä pariin päivään.
Eilen ois vielä kiinnostanu, mitä muille kuuluu, tai tavallaan kiinnostaa edelleen, mut aion tehdä tän.
Ja sit mun alitajuntakin kiusaa, näin unta, että luin Suosikista juttua Antti Tuiskusta ei kamala painajainen, mut vois silti antaa jo olla.
Hieno asia, jonka huomasin eilen, on, että mun ensimmäinen lempileffa(Helmiä ja Sikoja) tulee kolmoselta perjantaina.
Vaikka mä muistan sen äänenpainoilleen ulkoa, niin en oo silti nähny sitä moneen vuoteen, eli ehkä katon sen.

En oo vieläkään varma, millon julkasen nää,  vai julkasenko ikinä.

Ja nyt mä ajattelin, että "Voisin mennä kysymään mun Emmerdale-Facebook-ryhmältä, että kenet Cameron on murhannu", ennen ku muistin, tajusin, että ai niin.

Edit (kirjotettu myöhemmin samana päivänä eli laitan samaan merkintään)
Se, jolle sillä on väliä, tiesi, että mä olin menossa tänään leffaan, mutta, sit me oltiin jotain viisi minsaa myöhässä, joten vaihdettiin leffaa, kuitenkin siis, voisin tehdä joskus Hobitistakin arvion.

Somettomuus-päiväkirja päivä 2/28

ehkä mä julkasen tän vasta maaliskuussa.
Netissä olemisesta puuttuu jotain, kun ei tiedä mitä muille kuuluu.
Sain eilen kaksin kappalein älylaitteita.

Yritys herätä ja herättää henkiin

Pakko kai sanoa  tää ihan sillee, ku se on.
Mulla on se taas.
Se, kun voi ja osaa vaan kuunnella musiikkia, joka on tai ainakin tuntuu täydelliseltä.
Dingo tuli taas takavasemmalta, kun äiti siivos kaappeja.
ja mä Päätin kuunnella sitä koko viikon, okei, nyt on sitten jo keskiviikko, mutta herranjestas, kun pääsee yli Lähetysssaarnaajasta ja muista hiteistä, siellä kaikkien tarttuvien kertsien ja jäätävien kitaravallien alla on ne  oikeasti hyvät ja koskettavat biisit, niinku esimerkiksi Perjantai.

Anteeksi hirmuisesta tauosta blogin kanssa, yritin kirjottaa viime vuodesta sen Pähkinänkuori-postauksen, mutta sitten se jäi kesken.
 Viime vuosi oli kaikin tavoin parempi, kun edellinen, se voidaan ainakin sanoa.
Löysin rakkauden ja hylkäsin Monroen.
Olin elämäni ensimmäisessä  conissa ja se oli kivaa.
Vaihdoin vuotta Riihimäellä ja sain halin.

Ja niin edelleen, mutta siis kaikki on kivasti.
Jee.
Voisin mennä takas kuuntelemaan Dingoa ja luvata kaksi asiaa:
1. En hehkuta Dingoa hirveän kauhean kamalasti ympäriinsä.
2. Kirjotan ens kuussa enemmän.

Se on Moi.