Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 1. elokuuta 2013

It´s showtime (kiertueenjälkeisahdistuksen poistomerkintä)

Kaikki ei alkanut 15.6.2013, vaan aikaisemmin, mutta kesän kiertue alkoi osaltani tuona mainittuna päivänä. Hipsin sinne hyvissä ajoin ennen Monroe-bändiä ja heti meinasin, kiitos kaljurottailuni joutua riitaan. Mua syytettiin 35 euron pölläämisestä, kannattaa varmaan siinä vaiheessa, kun en kuule mitään, kun bändi soittaa niin lujaa, ruveta repimään mua siitä eturivin reunasta. No, vaihdan sitten paikkaa ja se samainen promilleissa ollu nainen sitten tulee Bastardosin jälkeen selvittämään sen asian ja lopulta sitten uskoo, etten oo nähny niitä rahoja. Los Bastardos Finlandeses oli Radio Rock-rockia, odotin vaan että se loppuu. Näin siellä kans Sleepparit, joka oli "ihan hauska", mutta pitäis tietää missä vaiheessa vitsi menee yli ja se oli sillä rajalla. Sitten kaikki varmaan tiesi jo, keitä mä olin siellä katsomassa. ** Jo huhtikuussa, kun leikkasin tukkani pois vainoharhasin siitä, miten Monroe sen ottais ja kaikkea vastaavaa. Monroe oli mun syy yleensäkään lähteä kyseisille festeille. Se tulee kolme kertaa moikkaamaan mua siihen mun kohdalle eturiviä. Eli tosissaan "I just love doing what they say, you can not do". se olis pitäny taas muistaa. Siellä oli ne kojut, joista viimeistään tuli semmonen hullu halu päästä Ruissiin. Monroen keikka oli mahtava, vaikka settilista oli ihan sama, kun aina. Encoressa oli, jos oikein muistan kivasti yhdistetty I feel Alright ja I wanna be loved, olin taivaassa. ** Ruisrock 5.7.2013, jossa sitten lopulta oltiin, vaikka sen kanssa oli tänä vuonna enemmän, kun säätöä. Ruissi on aina Ruissi. ** Kaava menee näin: 1. Hipsi Turkuun mahdollisimman aikaisella junalla. 2. Käy Pirjon Bazaarissa ennen keikkaa. 3. Sekoile Turussa. 4. Matkaa festarialueelle bussilla ja menetä hermosi sille "ah niin ihanalle" hiekkatielle. (kyllä, joka vuosi) 5. Mene Monroe-lavalle hyvissä ajoin ennen ensimmäistä esiintyjää. (Tänä vuonna hieno Pää Kii!) 6. Kärsi muut esiintyjät läpi, kun Monroen showtime on keskiyöllä(tai sen lähellä). 7. Repeä liitoksistasi, kun keikka vihdoin alkaa. Tälläinen oli kuvio tänäkin vuonna. Turun keskustassa kävi tälläinen söpö tapaus: Mä oon just ostanu iison Monroe-paidan Bazaarista ja me venaillaan mun seuran kanssa sitä festaribussia, kun joku turkulainen huutaa mun perään "Monroe". Mä huusin sen perään ja näytin rockmerkkiä. :D Ollaksemmme reiluja, mä näytin rokkimerkkiä kans yhen bussin perälle jossa oli iso Michaelin naama. ** Ruississa mä jopa yritin tehdä rauhan eturiviin työntyneiden känniakkojen kanssa ja ne ei yllättävästi työntäneetkään mua mihinkään siitä, mutta kyseli lämpimikseen tyhmiä. "Jännittääks sua?" NO EI TODELLAKAAN, muuten vaan huvikseni tärisen tässä. Niillä festareilla onnistuin päätymään niiden virallisen (Facebook-)sivun kuvagalleriaan kolmeen(!!!) kertaan. Hurts oli jostain järjettömästä syystä vika esiintyjä, ennen Makkosia ja anteeksi kun sanon, mutta ihan hirveää paskaa. Ja Michael Monroe-bändi ja Ruisrock on tunnetusti sellainen yhdistelmä, että alta pois kaikki vitun Hurtsit ja muut. Settilista edelleenkin se sama. Muistan siitä sen vartin encoren joka tuntui helkkaristi pitemmältä, siis hyvällä tavalla. Qstock oli nyt viikko sitten. tai siinä vaiheessa kun kaikki tän lukee niin siitä on viikko. Se oli hyyvin jännää. Se oli ensinnäkin mun eka kerta Oulussa, ikinä. Tänä vuonna mun siellä asuvat sukulaiset heräsi siihen, että asuu festaripaikkakunnalla (parempi myöhään, kun ei milloinkaan). Mun täti on ensinnäkin mahtavan valoisa ihminen, se kyseli kaikkea hienoa ja oli kiinnostunu mun tatuoinnista, sain selittää sen tarinan kahdestikin. Ja kuka oli suunnitellu Qstockin ohjelman? Pmmp ennen Makkosia, okei, ihan hyvä bändi, mutta oikeesti, eturiviin yrittäminen on hankalaa, kun siellä oli oikeesti lapsia ja aikuisia, ja väriläiskiä. Siellä oli kanssa mun ja Nancien jengin jälleennäkeminen. Nehän suorastaan puolusti mua ja oli ihanan kilttejä. Äiti käy kysymässä niiltä Liimaa ja mua nolottaa, sit myöhemmin Nancie tulee pyytelee multa sitä Liimattomuuttaan anteeksi ja sillä hetkellä, kun mä käännyn puhuu sille, JOTKUT IDIOOTIT TYÖNTYY MUN PAIKALLE ja mä olin ihan upset, kun edellinen yö meni oudoissa tunnelmissa, meinasin jopa painua vittuun koko paikasta, mut sitten pelastava enkeli-Nancie tarjoo mulle paikkaa niitten vierestä, minkä tietysti otin vastaan, koska aww. Keikka oli ihana, taas. Ja koska olin Nancien kulmassa, sain hienoja kuvia Dregenistä ja Samistakin. Monroe juoksee ohi kolme kertaa ja vasta lopussa heittää ne femmat. ja mulla oli tunne, että ´taas me edustetaan mediassa´, kun se toimittajajengi tuli siihen lähelle kuvaamaan. Ja nyt vaan odotetaan levyä ja toivotaan syksyn kiertueen olevan pitkä ja alkavan kohta. Mutta mä tästä menen. C ya on tour ja myöhemmin täälläkin.

2 kommenttia:

  1. Oon ihan megakateellinen, mäkin oisin halunnut nähdä PMMP:n joskus livenä, mutta no yhyy. :-(

    VastaaPoista