Ensimmäinen arvio ja vähän enemmän projektista

Taustaa:

Mä oon aina välillä lupaillut arvioida sitä ja tätä tänne blogiini, tai Youtubeen.

No nyt mä sitten aloitan tälläisen hienon systeemin, että dvd-arvioita tulee tänne blogiin, levyarvioita tulee Youtubeen ja kirja-arvioita tulee molempiin, sitä mukaa, kun saan luettua, katsottua, tai kuunneltua niitä.

Pyrin siihen, että levy- ja leffa-arvioita tulis kerran viikossa kumpiakin, riippuu kyllä viikosta, että onko kiireitä vai ei.

Kirja-arvioita tulee aina silloin, kun saan kirjan luettua.

Ensimmäisenä arvioitavaksi osui The World According To Russell Brand- The Very Best Of Russell Brand- dvd, josta enemmän seuraavassa.

The World According To Russell Brand-The Very Best Of Russell Brand

Joo, nimestäkin olisi pitänyt voida päätellä, että kyseessä on best of, mutta silti.

Alussa häiritsi se, ettei siihen saanut tekstejä mistään, päävalikossa oli kyllä hienosti kohtausvalikko, muttei sitä niinsanottua päämenua, josta tekstit saa päälle, yleensä.

Sekin häiritsi, että ne oli tosiaan vaan klippejä, että tyylin heti, kun yleisö repeää kerran, tulee toinen aihe.

Juu, tosiaan, aiheita oli mukavasti matkustamisesta seksikohtauksen kuvaamiseen ja näinpäin pois.

Itseasiassa, koska todellakin tykkään Russellista ja kirjotin joskus siitä, se, että se mainitsee muunmuassa "Kaverinsa Mattin" ja Liam Gallagherin, sai mielikuvituksen lentelemään.

Ostin nää Russell-dvdt siis varmaan vuosi sitten Filmihullusta, joka on loistava leffakauppa, hintaakaan ei ollut kauheasti liikaa.

Russell on mahtava, mutta dvd saa miinuksia siitäkin, että oon jo nähny suuimman osan sen sisällöstä, yli-innokkaan googlettamisen takia, olisi siihen voinut ottaa lisääkin, kuin vain ne mehukkaimmat palat, koska toi vaan jätti himoitsemaan lisää, jos noin voi sanoa.

Kyseinen best of saa näin ollen 6 tähteä kymmenestä (******)

Ensi viikolla luvassa joku muu leffa, Youtuben puolelle tulossa se kauan lupailtu Herras-arvio.

Hyvää viikon alkua kaikille.

Uusi minä vai uusvanha minä

Mä en tiedä miten, mutta jotenkin oudosti se taas tuli takavasemmalta ja räjäytti itsensä mun elämään.
Antti Tuisku oli jo historiaa mulle, sitten tuli Peto on irti ja täytyy myöntää, ensin en tykännyt siitä, sitten jostain jäi tavaksi kuunnella sitä perjantaisin itseironisesti, mikä oli tietenkin virhe.
Sitten tuli Blaablaa, joka on biisinäkin vähän ensin mainittua parempi.
Tein eilen reaktiovideon siihen musiikkivideoon, pistin sen tänään nettiin ja ennenkuin ehdin estää itseäni, huomasin jo tunkeneeni sen Twitteriin Antinkin nähtäväksi, koska olen ihan kahjo.
Pelottaa.
Tässä on se ongelma, että mun piti muuttua ja muutuinkin, en ennen Petoa ollu kuunnellu Tuiskua sataan vuoteen, tai siis pitkään aikaan, tein Youtube-kanavankin nimellä RockismyAir ja nyt kyseisellä kanavalla on jo kolme videota Tuiskusta.
Mutta alunperinhän mä siirryin Antista Monroeen ja nyt, kun Michael ei enää kiinnosta, niin mä oon vähän siirtymässä takas Tuiskuun, muttakun en tiiä.
Tykkään kummastakin.
Vastakkainasettelu on jännää.
Okei, sillon ku päädyin sinne  Antin keikalle Tavastialle, joka tuntuu olleen tuhat vuotta kauan sitten, niin sitten kun tein siitäkin blogimerkinnän olin supertarkka siitä, ettei kukaan tienny, että puhuin Antista.
Antti on aina osa mua ja tulee olemaan, olin sentään fani monta vuotta kakstoista-vuotiaana, sitten viis-seittemän vuotta myöhemmin tuli kyllästyminen ja sitten mun yks uus kaveri koukutti mut uudestaan ja nyt, kun tostakin on jo   kauan aikaa ja meidän välit katkesi, niin en halua käydä, enkä tule käymään Tuiskun keikoilla, koska en halua törmätä siihen, vaikka tiedän, ettei se puhuisi mulle vieläkään.

Tuisku on mun guilty pleasure, jota kuuntelen, vaikka en sais.

Joo, voihan Antti Tuisku.
Piti kirjottaa  ihan muusta, mutta ens viikolla sitten.
Oon luvannu kirjottaa arvioita ja pistän ekan ens viikolla.


Moi.