Joo.
Meidän pitäs muuttaa yhteen tässä syksyllä, kun muutenkin on tilanne päällä, koska Korona.
HSL siirs mun bussin pysäkkiä ja koska raidejokeri, se oikean suunnan pysäkki on jossain muualla, kuin se, mihin hyppäsin aamulla, joten olin myöhässä tänään, enemmän ku suunnittelin, eli vedin raivoitkukohtauksen, onneks ne työäijät ei luullu, että huudan niille, tai mitä väliä sillä ois ollu, koska ei se periaatteessa ole niiden syy, mutta yllättävät muutokset oikeesti syö ihmistä.
ja ei puhuta siitä, että en ees muista millon kirjotin viimeksi, nyt oon täällä.
Muuten elämään ei kuulu oikeen mitään, koska Aasiasta tullu vieras, eli tämä hemmetin tauti perui kaiken.
voikun tää loppuis.
Oon näköjään ruvennu kuuntelemaan Beatlesia, eikä siinä mitään vikaa ainakaan toistaiseksi oo.
otsikossa mainittu angsti taas johtuu siitä, kun tällee syksyllä tulee mieleen aina ne vanhat töpeksityt ystävyyssuhteet.
Sami ilmeisesti on kaikessa hiljaisuudessa luonut sarjakuva-albumin lapsille muovin vaarallisuudesta ja sitä rataa, oli aamutelkkarissa, aika hienoa, kun maailman tilanne iskee luovaan alaan aika paljon.
Bändit ei pysty keikkailemaan, kun isot massatapahtumat, niinku festarit ja jäähallikeikat on peruttu, koska yli viidensadan ihmisen kokoontumiset kiellettiin, ettei tauti leviä, ymmärrän toisaalta, kun siihen on kuollu tosi paljon ihmisiä ympäri maailman.
äidilläkin epäiltiin koronaa, onneksi turhaan.
myönnän että oon itekin vähän masentunu, mutta yritän silti löytää joka päivästä jotain positiivista, tänään ainakin:
Ehdin syömään aamiaisen kotona, nän Samia telkkarissa aamulla, pääsin kuitenkin töihin, sain hyvää kanasoppaa.
tommosia semipieniä, mutta jotain nyt silti, pointtihan on se, että jotain silti.
Positiivista päivää.
