Viimeksi kirjoitin joskus kesäkuun puolella.
Päästiin sinne Lontooseen, sen jälkeen sinne taas haluaa paljon.
Sain luettua koko Douglas Adams-sarjan, aloitin Anne Rice-saagaa, keksin, että teenpäs Artemis Fowlista Säätiön Asiakkaiden Areenaan jutun, jonka esittelen siellä lokakuun lopulla, joten nyt luen pitkästä aikaa yhtä lapsuuteni lempikirjasarjoista ja fiiwistelen.
Loma meni nopeasti ja oli rentouttava ja hieno.
Syyskuu saapui hiljaa ja pyytämättä.
Siihen liittyy pari juttua, joista olen innoissani jo etukäteen.
Mira Luodin (joka on mainittu ennenkin blogissa, ainakin kerran) levy Tunnelivisio, joka ilmestyy 16.9.2016, eli vähän ajan päästä ja Sami Yaffan kirja Tie Taipuu, jonka ennakkoon tilanneet, eli vähän kaikki paitsi mä on jo saaneet sen, virallisesti se ilmestyy 6.9.2016, eli ensi viikolla. (KUUMOTUS ON TOSIASIA)
Arkeen palaaminen elokuussa ei ollut helppoa, eihän se koskaan ole.
Elokuussa oli tosin hyvää se, kun ensin kuulin, että Hanoi Rocks ja Bowie saa(sai) yhteisvalokuvanäyttelyn, halusin hillittömästi nähdä sen, sitten näin sen, oli hieno, vaikka Bowie-osa oli kyllä tutunnäköinen.
Hanoi sensijaan iski niin kovaa, että oli sitten pakko ostaa kyseisen näyttelyn kirjaversio.
Lempikuvassani on höyheniä, kuninkaallisen näköinen Michael ja Andy, jota ei taaskaan kiinnosta.
Siellä tuli taas muistaneeksi, että kuinka pörröinen Sami Yaffa on aina ollut.
Keikasta tulee Youtuben puolelle pari videota(tai kymmenen, jos asiasta mtään muistan)
Keikkamerkintä tulee myöhemmin.
Nähkäämme myöhemmin.
