Michael Monroe-bändiltä tuli uusi musiikkivideo vähän aikaa sitten keskellä viikkoa, muistaakseni keskiviikkona keskellä päivää.
Se oli kidutusta.
"Tämä saapui maailmaan kesken päivän viimeisen fysiikan tunnin. Kestin,
kastuin sateessa, en juossut portaita. Tulin kotiin. Pistin takin
naulakkoon. Katsoin sen ja meinasin vollottaa. Loistava upeus" noin kirjotin videon yhteyteen Facebookiin.
En osaa selittää, mutta tuli semmonen .. pörröisen onnellinen nostalgiafiilis varsinkin videon lopussa.
Ja voidaanko vaan unohtaa SAMIN KAJAALIT?
no ei voida, koska tui.
Tavastian keikka tulee toukokuussa, keskellä viikkoa, haluaisin sinne hyvin hyvin paljon, lippuja ei vielä ole.
Youtube on mennyt sekaisin viime aikoina, kaikesta saa nykyään huomautuksia, mä sain joulukuussa pornografiailmoituksen videosta, jossa ehkä kiljuin jotain hölmöä, mutta siinä ei edes näkynyt mitään, onneksi se kesti vaan sen kuukauden.
"Kukkahattutädit mellastaa, minua vituttaa. Youtube on sitten antanut
mulle mun yhdenkään kanavan historian ensimmäisen varoituksen, videosta,
jossa ei (luultavasti, en tiedä, en jaksa kaivaa sitä esiin) edes
kaiketikaan näy kirjaimellisesti yhtikäs yhtään mitään, tai ainakaan
mitään sopimatonta. Nyt en uskalla edes enää kuvata, en tahdo lisää
varoituksia. Ja ONNEKSI, onneksi se ei ollut niitä
tekijänoikeusrikkomusjuttuja, koska enhän mä sellaisesta selviäisi. Se
on nyt kuukauden niillä ja sitten voin
varmistaa, että oliko siinä jotain 'pornografista sisältöä', niinku
siinä varoituksessa sanotaan, olen melko varma, että ei edes oikeasti
ollut. Tämä tälläinen on ihan perseestä. On varmaan pakko vaan alkaa
käyttämään sellaisia paitoja, joista tissit ei näy vahingossakaan, ettei
vaan kukaan saa päähänsä ilmoittaa mun seuraavaa videota niiden takia.
Vituttaa aika paljon"
En muista puhuinko tästä joulukuussa.
Ja sitten nyt, kun minua isommatkin Youtubettajat on ongelmissa tekijänoikeuksien ja varoitusten kanssa, niin en uskalla tehdä otsikossa lukevasta videosta reaktiovideota, vaikka se olisi helppoa ja haluaisin.
Varsinkin, koska Fine Brothers yritti ostaa oikeudet sanaan React, mikä nyt on oikeasti ihan naurettavaa, sittemmin se niiden projekti loppui, kun ihmiset alkoi unsubaamaan niitä.
Ehkä mä teen sen vielä, varsinkin kun nyt on loma, pitkästä aikaa ja ansaitusti.
perjantai 19. helmikuuta 2016
perjantai 22. tammikuuta 2016
David Bowie kuoli
Joo.
Kuten muutamat ihmiset ruudun sillä puolella tietää, oon kuunnellut Bowieta viime vuonna hyvin paljon.
David Bowiesta tuli tärkeä, kun ekan kerran heitin sitä taidepajalla taustalle soimaan, tyyliin "jotain vaan" ja sitten räjähti.
Olin Riihimäellä, kun uutiset kuolemasta alkoi levitä sosiaalisessa mediassa, ensireaktio oli "MITÄ VITTUA, SAATANA" ja edelleen se surettaa.
Uusi levy on vieläkin hankkimatta, aion kyllä ostaa, kunhan on aikaa.
Olisi ollut kiva nähdä Bowie joskus, nyt aion hommata niin monta sen levyä, kuin mahdollista vaan.
Nyt oon tehny fysiikkaa Säätiöllä ja yrittänyt keskittyä puurtamiseen, sen sijaan, että miettisin elämän turhuutta, tai sitä, että itseasiassa sillä, meneekö mihinkään, ei oo väliä, kuollaan kuitenkin.
Siitä turhuuden ajatuksesta syytän kyllä kaamosmasennusta ja tota pimeyttä tuolla.
Pieniä valoja pimeän keskellä on muunmuassa se, että hommasin vuoden lopulla vihdoinkin sen tiskikoneen, ettei tarvii olla kokoajan tiskaamassa.
Eron kyllä huomaa, kun juo teetä ja mukit ei ole siinä hirveässä kunnossa, missä oli.
Valittaa voisin, mutta miksi?
Pidin, tai siis olen pitänyt tietoista taukoa Youtubesta sen jälkeen, kun joku meni ilmiantamaan mun yhden vanhan videon "alastomuudesta/ pornografisesta sisällöstä", vannon, etten ole laittanut, enkä ikinä tule laittamaankaan nettiin mitään tollasta, se oli joku trolli.
Oon kuitenkin kuvannut joulukuussa kasan videoita, jotka ajattelin tyrkätä nettiin tässä kun on aikaa.
Pakko mainostaa vielä, että tää on mun eka oikeasti tyhjä viikonloppu pitkään aikaan.
Aion nukkua ja katella roskaa.
Viime merkinnän loppuun kirjotin "nähdään marraskuussa" enkä kerennyt sitten kirjottamaan marraskuussa, mutta nyt en lupaa mitään, nähdään kun nähdään.
Älkää kuolko.
Kuten muutamat ihmiset ruudun sillä puolella tietää, oon kuunnellut Bowieta viime vuonna hyvin paljon.
David Bowiesta tuli tärkeä, kun ekan kerran heitin sitä taidepajalla taustalle soimaan, tyyliin "jotain vaan" ja sitten räjähti.
Olin Riihimäellä, kun uutiset kuolemasta alkoi levitä sosiaalisessa mediassa, ensireaktio oli "MITÄ VITTUA, SAATANA" ja edelleen se surettaa.
Uusi levy on vieläkin hankkimatta, aion kyllä ostaa, kunhan on aikaa.
Olisi ollut kiva nähdä Bowie joskus, nyt aion hommata niin monta sen levyä, kuin mahdollista vaan.
Nyt oon tehny fysiikkaa Säätiöllä ja yrittänyt keskittyä puurtamiseen, sen sijaan, että miettisin elämän turhuutta, tai sitä, että itseasiassa sillä, meneekö mihinkään, ei oo väliä, kuollaan kuitenkin.
Siitä turhuuden ajatuksesta syytän kyllä kaamosmasennusta ja tota pimeyttä tuolla.
Pieniä valoja pimeän keskellä on muunmuassa se, että hommasin vuoden lopulla vihdoinkin sen tiskikoneen, ettei tarvii olla kokoajan tiskaamassa.
Eron kyllä huomaa, kun juo teetä ja mukit ei ole siinä hirveässä kunnossa, missä oli.
Valittaa voisin, mutta miksi?
Pidin, tai siis olen pitänyt tietoista taukoa Youtubesta sen jälkeen, kun joku meni ilmiantamaan mun yhden vanhan videon "alastomuudesta/ pornografisesta sisällöstä", vannon, etten ole laittanut, enkä ikinä tule laittamaankaan nettiin mitään tollasta, se oli joku trolli.
Oon kuitenkin kuvannut joulukuussa kasan videoita, jotka ajattelin tyrkätä nettiin tässä kun on aikaa.
Pakko mainostaa vielä, että tää on mun eka oikeasti tyhjä viikonloppu pitkään aikaan.
Aion nukkua ja katella roskaa.
Viime merkinnän loppuun kirjotin "nähdään marraskuussa" enkä kerennyt sitten kirjottamaan marraskuussa, mutta nyt en lupaa mitään, nähdään kun nähdään.
Älkää kuolko.
sunnuntai 25. lokakuuta 2015
Ei pitäisi mutta
Kuuntelen Vesa-Matti Loiria ja tunnen paljon asioita, koska tulee edesmennyt vaari niin voimakkaasti mieleen.
Tunnen marraskuun hiipivän ja vaikka jo päätin selvitä siitä, olen melkovarma, että jostain se vielä iskee, koska se on ilkeä kuukausi.
Olen nykyään myös instagramissa, nimimerkillä foxymonroelady1991 (koska Foxy lady on hieno biisi, muru on mun Kettu, Foxy Lady ei voinut olla ja tahdoin Monroen osaksi nimeä kuitenkin), saa alkaa seuraamaan, jos haluaa, seuraan lähes varmasti takaisin.
Mun marraskuusta hengissä selviämisohjelmaan kuuluu seuraavat asiat:
1. Kirjoitan jotain muutakin, kuin somepäivityksiä ja blogimerkintöjä ainakin melkein joka päivä marras ja joulukuun.
2. Katson joka päivä jakson Muumeja jättiboxiltani siihen asti, kun ne loppuu.
3. Vedän lähes patentoidusti kaikkia purkkivitamiinejani sekaisin kerralla aina, kun pitää herätä aikaisin ja saada pää hereille ajoissa.
Tuntuu, että pitäisi jaksaa kokoajan helvetisti kaikkea ja on tyhmä fiilis, kun ei jaksaisi tyyliin puoltakaan niistä asioista.
Vaikka joskus uhosin, että en ala katsoa Vain Elämää, jos Antti on siellä, oli silti pakko, koska Anssi Kelakin on.
Mutta joo, bam, kirjoitin, nähdään marraskuussa.
Tunnen marraskuun hiipivän ja vaikka jo päätin selvitä siitä, olen melkovarma, että jostain se vielä iskee, koska se on ilkeä kuukausi.
Olen nykyään myös instagramissa, nimimerkillä foxymonroelady1991 (koska Foxy lady on hieno biisi, muru on mun Kettu, Foxy Lady ei voinut olla ja tahdoin Monroen osaksi nimeä kuitenkin), saa alkaa seuraamaan, jos haluaa, seuraan lähes varmasti takaisin.
Mun marraskuusta hengissä selviämisohjelmaan kuuluu seuraavat asiat:
1. Kirjoitan jotain muutakin, kuin somepäivityksiä ja blogimerkintöjä ainakin melkein joka päivä marras ja joulukuun.
2. Katson joka päivä jakson Muumeja jättiboxiltani siihen asti, kun ne loppuu.
3. Vedän lähes patentoidusti kaikkia purkkivitamiinejani sekaisin kerralla aina, kun pitää herätä aikaisin ja saada pää hereille ajoissa.
Tuntuu, että pitäisi jaksaa kokoajan helvetisti kaikkea ja on tyhmä fiilis, kun ei jaksaisi tyyliin puoltakaan niistä asioista.
Vaikka joskus uhosin, että en ala katsoa Vain Elämää, jos Antti on siellä, oli silti pakko, koska Anssi Kelakin on.
Mutta joo, bam, kirjoitin, nähdään marraskuussa.
tiistai 29. syyskuuta 2015
Same shit, different day
Moi.
Juu, sori, kun oon tehny taas vahingossa katoamistempun, mutta kun ei blogille vaan löydy sopivaa hetkeä silleen "jee, nyt blogaan"-tosta vaan.
10 päivää Blackout Statesiin, oon twiitannu siitä ihan liikaa viime aikoina.
Mun PITI hankkia se niinsanottu elämä, mulla oli kesätauko, mutta sitten, vedenjakaja oli itseasiassa Ruisrock, kun aloin haluta sinne hyvin paljon, sorruin jopa katsomaan muutamaa keikkaa jostain streamista, mikä, kuten hyvin nopeasti tuli helevetin selväksi, EI VAAN OLE sama asia, muistan edelleen, odottelin Makkosia lavalle koko niiden luvatun esiintymispäivän, arvatkaa kahdesti alkoiko se helkutan videosysteemi jotenkin pätkiä juuri ennen Makkosia, ensin näytti että koko kamera sammu, bluescreen of death, sitten ne lopulta sai sen takaisin päälle, no, sen jälkeen siitä ei nähnyt lavalle mistään kulmasta mitenkään päin, joten kuuntelin sitten sen keikan, vaikka saattoi lievästi ärsyttää.
Jotenkin Old Kings Road vakuutti mut viimeistään uudestaan siitä, että Monroe on mahtava ja näin.
Mulla on liput Tavastialle joulukuun 5. molemmille keikoille, koska tarvitsin actionia ja nönöö.
Mä ihan oikeasti luulin osaavani olla ilman rock´n´rollia, no en pystyny, sit aloin miettiä, että miksi helkutassa ees pitäis, kun onhan rock antanut mulle paljon, mutta myösottanut multa muutaman ystävän, mutta kuitenkin antaa paljon.
Blackout States aiheuttaa vähän paniikkiakin, kun pelkään pettyväni siihen, vaikka niin tuskin käy.
Ehkä mulla vaan tuli vastareaktio, kun "kaikki" alko tietää Monroen, mä olin ollu siinä vaiheessa fani jo kauan ja sitten joku muu rupes hehkuttamaan samaa, mä olisin vaan voinut ajatella "Jee, lisää teinifanikavereita", mutta sensijaan mä aloin tuntea itseni keski-ikäiseksi känniaikuiseksi, vaikken edes juo, eli suomeksi sanottuna saatanan vanhaksi ja kolmanneksi pyöräksi, joten ajattelin että "Ei sitten" ja lopetin jonottamisen.
Eihän mun olisi pakko jonottaa, mutta kun mä nautin siitä, niin miksi mun pitäisikään lopettaa?
Katotaan joulukuun keikkojen jälkeen, että oonko "LIIAN VANHA" vai en.
Juu, sori, kun oon tehny taas vahingossa katoamistempun, mutta kun ei blogille vaan löydy sopivaa hetkeä silleen "jee, nyt blogaan"-tosta vaan.
10 päivää Blackout Statesiin, oon twiitannu siitä ihan liikaa viime aikoina.
Mun PITI hankkia se niinsanottu elämä, mulla oli kesätauko, mutta sitten, vedenjakaja oli itseasiassa Ruisrock, kun aloin haluta sinne hyvin paljon, sorruin jopa katsomaan muutamaa keikkaa jostain streamista, mikä, kuten hyvin nopeasti tuli helevetin selväksi, EI VAAN OLE sama asia, muistan edelleen, odottelin Makkosia lavalle koko niiden luvatun esiintymispäivän, arvatkaa kahdesti alkoiko se helkutan videosysteemi jotenkin pätkiä juuri ennen Makkosia, ensin näytti että koko kamera sammu, bluescreen of death, sitten ne lopulta sai sen takaisin päälle, no, sen jälkeen siitä ei nähnyt lavalle mistään kulmasta mitenkään päin, joten kuuntelin sitten sen keikan, vaikka saattoi lievästi ärsyttää.
Jotenkin Old Kings Road vakuutti mut viimeistään uudestaan siitä, että Monroe on mahtava ja näin.
Mulla on liput Tavastialle joulukuun 5. molemmille keikoille, koska tarvitsin actionia ja nönöö.
Mä ihan oikeasti luulin osaavani olla ilman rock´n´rollia, no en pystyny, sit aloin miettiä, että miksi helkutassa ees pitäis, kun onhan rock antanut mulle paljon, mutta myösottanut multa muutaman ystävän, mutta kuitenkin antaa paljon.
Blackout States aiheuttaa vähän paniikkiakin, kun pelkään pettyväni siihen, vaikka niin tuskin käy.
Ehkä mulla vaan tuli vastareaktio, kun "kaikki" alko tietää Monroen, mä olin ollu siinä vaiheessa fani jo kauan ja sitten joku muu rupes hehkuttamaan samaa, mä olisin vaan voinut ajatella "Jee, lisää teinifanikavereita", mutta sensijaan mä aloin tuntea itseni keski-ikäiseksi känniaikuiseksi, vaikken edes juo, eli suomeksi sanottuna saatanan vanhaksi ja kolmanneksi pyöräksi, joten ajattelin että "Ei sitten" ja lopetin jonottamisen.
Eihän mun olisi pakko jonottaa, mutta kun mä nautin siitä, niin miksi mun pitäisikään lopettaa?
Katotaan joulukuun keikkojen jälkeen, että oonko "LIIAN VANHA" vai en.
7. heinäkuuta 2015 0:45
I miss you guys so much. I am having sort of a "year off"-kind of thing, I am soon 24 and just felt too old to rock, but, though I've been acting good and all that, I miss the thrill of the gigs and you guys, all, of you guys. I am hoping to see you sometime soon again. First year in forever when I wasnt in Ruisrock, so I am trying to take this seriously. But, good luck on the coming album. Just wanted to say hi, after a long while.
9. heinäkuuta 2015 19:56
Hey!
24 and too old? I dont think so! Haha!
Hope to see you at the shows soon again!
24 and too old? I dont think so! Haha!
Hope to see you at the shows soon again!
7. syyskuuta 2015 11:33
I thought to let you know, I love the new single AND, can not wait for december. I'll come to Tava and can not wait, both shows. I missed you guys a lot during my summerbreak.
Joo, tossa välissä mä lakkasin yrittämästä vältellä sitä Monroe-aaltoa, joka vei mennessään uudestaan viimeistään silloin, kun kuulin Old Kings Roadin ensimmäistä kertaa.
Totta on se, että mä olen oikeasti 24 kohta, mutta ei mun tarvitse sen takia muuttua supermieheksi, tai robotiksi, enkä haluakaan.
Ja ainiin, hommasin just Spotify Premiumin ja nyt jo rakastan tätä todella paljon.
Hyvää yötä ja voisin luvata jotain arvion tyyppistä, kun saan Blackout Statesin kouriini.
Olkaa omia itsejänne.
lauantai 25. heinäkuuta 2015
OINTB ja muita kuulumisia
Terve pitkästä aikaa ja anteeks pitkä hiljaiselo jadajada.
Muistaako joku, tai kukaan, kun mä viime vuonna sanoin, ettei mua/meitä näy Ruisrockissa ainakaan tänä vuonna?
Mä en tienny, että oon näin koukussa festarielämään, kaipaan sitä, sitä fiilistä, bändin lavalle monta tuntia odottelua, festariruokia ja hitosti cocacolaa.
En oo ollu missään tänä vuonna, enkä oo kaiketi menossakaan, mutta söin sitten kuitenkin makkaraperunoita ulkona teltassa yhdessä tapahtumassa, joka ei liittynyt musiikkiin millään tavalla.
Also kiva tulla pitkän viikonlopun jälkeen kämpille keskiviikkona iltapäivästä ja huomata että jumalauta sulake on kärähtäny kaikessa hiljaisuudessa sillä välin, kun olin poissa, mikä sitten johtaa siihen, että ensinnäkin saan paniikkikohtauksen ja toisekseen en uskalla enää käyttää vanhaa laturiani.
Lisäksi kesään on kuulunut sateita, matkustelua Riihimäelle Riihimäkirockin aikaan, menemättä itse rockaamaan, mikä huomattiin kyllä paikan päällä vasta.
Olen mä tietysti käynyt Riksussa muulloinkin viimeks keskiviikkona lähdin sieltä.
Plus katoin OINTBn melko lyhyessä ajassa kokonaan, silloin kun pystyin vielä luottamaan sulakkeisiini.
Käytiin siskon kanssa joskus katsomassa Mad Max ja se oli mahtava.
Vähän kaikkea on tapahtunu ja kuitenki tuntuu, ettei oo tapahtunu melkein mitään, Lontoo on edelleen vaan unelmissa, mut kyllä me sinne joskus päästään.
Muistaako joku, tai kukaan, kun mä viime vuonna sanoin, ettei mua/meitä näy Ruisrockissa ainakaan tänä vuonna?
Mä en tienny, että oon näin koukussa festarielämään, kaipaan sitä, sitä fiilistä, bändin lavalle monta tuntia odottelua, festariruokia ja hitosti cocacolaa.
En oo ollu missään tänä vuonna, enkä oo kaiketi menossakaan, mutta söin sitten kuitenkin makkaraperunoita ulkona teltassa yhdessä tapahtumassa, joka ei liittynyt musiikkiin millään tavalla.
Also kiva tulla pitkän viikonlopun jälkeen kämpille keskiviikkona iltapäivästä ja huomata että jumalauta sulake on kärähtäny kaikessa hiljaisuudessa sillä välin, kun olin poissa, mikä sitten johtaa siihen, että ensinnäkin saan paniikkikohtauksen ja toisekseen en uskalla enää käyttää vanhaa laturiani.
Lisäksi kesään on kuulunut sateita, matkustelua Riihimäelle Riihimäkirockin aikaan, menemättä itse rockaamaan, mikä huomattiin kyllä paikan päällä vasta.
Olen mä tietysti käynyt Riksussa muulloinkin viimeks keskiviikkona lähdin sieltä.
Plus katoin OINTBn melko lyhyessä ajassa kokonaan, silloin kun pystyin vielä luottamaan sulakkeisiini.
Käytiin siskon kanssa joskus katsomassa Mad Max ja se oli mahtava.
Vähän kaikkea on tapahtunu ja kuitenki tuntuu, ettei oo tapahtunu melkein mitään, Lontoo on edelleen vaan unelmissa, mut kyllä me sinne joskus päästään.
torstai 21. toukokuuta 2015
En tiedä lukeeko tätä koskaan kukaan ja ehkä niin olisi parempikin, mutta kirjoitan, koska itse haluan
Oon oma itseni.
Haluan olla oma itseni.
Haluan välillä kertoa maailmalle aivan kaiken ja olla peittelemättä mitään.
Joo, eli niinkuin on tullut varmaan mua sosiaalisessa mediassa klik, klik ja klik seuraaville selväksi, mä oon oikeesti taas ... Tuiskusta sekaisin, niinku sen entisten sivujen jo edesmenneellä foorumilla joskus sanottiin.
Lähtikö se siitä, että äiti linkitti Peto on irti-biisin mun seinälle, vai mistä, mutta tuntuu, että tätä uutta levyä, joka ilmestyy huomenna on odotettu helkkarin kauan.
Olin jo välissä joskus ilman, oikeasti en kuunnellu, koska en pystyny, mutta tänään löysin itteni kuuntelemasta ihan supervanhaa Tuiskua ihan nostalgiassa.
Levyn nimi on En kommentoi ja jotenkin tuntuu, ettei mun kannattaisikaan, mutta.
Koska Antti Tuiskun takana pyörii suorastaan pirullisen ovela markkinointikoneisto, eikun mikä mitä, joka on laittanut koko viikon biisejä Spotifyyn, oon huomannu luukuttavani Anttia jos herään aamuyöllä, mikä tapahtuu useemmin kun edes myönnän, johtuen huonoista verhoista ja ties mistä, mutta siis kuitenkin, oon ihan koukussa tällä hetkellä biisiin, jonka nimi on Keinutaan, joka voi olla mun henkilökohtainen kesäbiisi.
Sitä on kiva kuunnella, jos sattuu heräämään neljältä aamulla, koska se alkaa sanoilla "Aamuneljä, eikä väsytä" ja muutenkin siinä on hieno rytmi ja tausta.
Tuun varmaan sanomaan tänkin sataan kertaan, mutta En Kommentoi-levyllä on muitakin biisejä, kuin Peto on irti, jotka on vielä parempiakin kun se, ei sillä, että siinäkään vikaa olisi.
Lupaan ja vannon kokoajan, että lopetan Antti Tapani Tuiskusta juttujen (videoiden ja näiden blogimerkintöjen) tekemisen ja sitten päädyn kuitenkin kokoajan tekemään näitä.
Varmaa on se, että ostan sen levyn huomenna ja tuun ehkä joskus tekemään siitäkin arvion, mutta myös se, että tää blogi ei tule olemaan pelkästään Tuiskuttamista, tän nimi on edelleen Monroe-lainaus, vaikka Michael ei täällä enää kauheasti pyörikään, mutta siis, kun kuuluu Tuiskua, niin kuuluu Tuiskua, mutta kirjotan ja osaan kirjottaa kyllä muustakin, itseasiassa just tänään mietin sen Herras-videon/ blogimerkinnän toteuttamistapaa, sitten kun teen sen, niin teen molemmat, kirjotan siitä eka tänne ja sitten vaikka luen sen sinne videolle, tai jotain, mutta siis joo, sitäkään ei oo unohdettu.
Nyt se on moi ja en tiiä miloin kirjotan taas, sitten kun tuntuu siltä.
Haluan olla oma itseni.
Haluan välillä kertoa maailmalle aivan kaiken ja olla peittelemättä mitään.
Joo, eli niinkuin on tullut varmaan mua sosiaalisessa mediassa klik, klik ja klik seuraaville selväksi, mä oon oikeesti taas ... Tuiskusta sekaisin, niinku sen entisten sivujen jo edesmenneellä foorumilla joskus sanottiin.
Lähtikö se siitä, että äiti linkitti Peto on irti-biisin mun seinälle, vai mistä, mutta tuntuu, että tätä uutta levyä, joka ilmestyy huomenna on odotettu helkkarin kauan.
Olin jo välissä joskus ilman, oikeasti en kuunnellu, koska en pystyny, mutta tänään löysin itteni kuuntelemasta ihan supervanhaa Tuiskua ihan nostalgiassa.
Levyn nimi on En kommentoi ja jotenkin tuntuu, ettei mun kannattaisikaan, mutta.
Koska Antti Tuiskun takana pyörii suorastaan pirullisen ovela markkinointikoneisto, eikun
Sitä on kiva kuunnella, jos sattuu heräämään neljältä aamulla, koska se alkaa sanoilla "Aamuneljä, eikä väsytä" ja muutenkin siinä on hieno rytmi ja tausta.
Tuun varmaan sanomaan tänkin sataan kertaan, mutta En Kommentoi-levyllä on muitakin biisejä, kuin Peto on irti, jotka on vielä parempiakin kun se, ei sillä, että siinäkään vikaa olisi.
Lupaan ja vannon kokoajan, että lopetan Antti Tapani Tuiskusta juttujen (videoiden ja näiden blogimerkintöjen) tekemisen ja sitten päädyn kuitenkin kokoajan tekemään näitä.
Varmaa on se, että ostan sen levyn huomenna ja tuun ehkä joskus tekemään siitäkin arvion, mutta myös se, että tää blogi ei tule olemaan pelkästään Tuiskuttamista, tän nimi on edelleen Monroe-lainaus, vaikka Michael ei täällä enää kauheasti pyörikään, mutta siis, kun kuuluu Tuiskua, niin kuuluu Tuiskua, mutta kirjotan ja osaan kirjottaa kyllä muustakin, itseasiassa just tänään mietin sen Herras-videon/ blogimerkinnän toteuttamistapaa, sitten kun teen sen, niin teen molemmat, kirjotan siitä eka tänne ja sitten vaikka luen sen sinne videolle, tai jotain, mutta siis joo, sitäkään ei oo unohdettu.
Nyt se on moi ja en tiiä miloin kirjotan taas, sitten kun tuntuu siltä.
tiistai 5. toukokuuta 2015
Minä tahdon-postaus inspired by fucking life itself
Minä tahdon kesän.
Minä tahdon halin.
Minä tahdon tietää mitä tapahtuu, ennenkuin mitään peruuttamatonta tapahtuu.
Minä tahdon olla luova, lahjakas ja kaunis.
Minä tahdon olla se ihminen, joka sinä haluat minun olevan.
Minä tahdon riittää sinulle.
Minä tahdon katsoa koko päivän dvdhyllyjäni läpi.
Minä tahdon päästä eroon masentavasta nostalgia-aallosta, joka pyyhkii ylitseni.
Minä tahdon sinut tänne. (missä poliisi on ystävämme, eikun siis)
Minä olisin halunnut keikalle, jossain vaiheessa, mutta aika meni ohi, enkä sitten halunnutkaan.
Minä haluan välillä olla elokuvakliseinen teinityttö, roadtrippejä, kännisekoilua bileissä and shit like that.
Minä haluan oikeasti valloittaa maailman sinun kanssasi.
Minä haluan pitää kivaa, sinun kanssasi, käydä kävelyillä ja kaikkea.
Minä haluan omistaa Gilmoren Tytöt isona dvdboxina ja maratoonailla niitä yöhön asti, aina kun huvittaisi.
Minä haluan Lontooseen sinun kanssasi.
Minä haluan, että ihmiset lakkaa sanomasta "Bae" ja "selfie"
Minä haluan paljon kaikkea.
Joo, en tiiä, kirjotan, aika varmasti huomenna kunnon kuulumisblogimerkinnän ja selitän ihan kaiken ja paljon muuta.
Huomiseen, moro.
Minä tahdon halin.
Minä tahdon tietää mitä tapahtuu, ennenkuin mitään peruuttamatonta tapahtuu.
Minä tahdon olla luova, lahjakas ja kaunis.
Minä tahdon olla se ihminen, joka sinä haluat minun olevan.
Minä tahdon riittää sinulle.
Minä tahdon katsoa koko päivän dvdhyllyjäni läpi.
Minä tahdon päästä eroon masentavasta nostalgia-aallosta, joka pyyhkii ylitseni.
Minä tahdon sinut tänne
Minä olisin halunnut keikalle, jossain vaiheessa, mutta aika meni ohi, enkä sitten halunnutkaan.
Minä haluan välillä olla elokuvakliseinen teinityttö, roadtrippejä, kännisekoilua bileissä and shit like that.
Minä haluan oikeasti valloittaa maailman sinun kanssasi.
Minä haluan pitää kivaa, sinun kanssasi, käydä kävelyillä ja kaikkea.
Minä haluan omistaa Gilmoren Tytöt isona dvdboxina ja maratoonailla niitä yöhön asti, aina kun huvittaisi.
Minä haluan Lontooseen sinun kanssasi.
Minä haluan, että ihmiset lakkaa sanomasta "Bae" ja "selfie"
Minä haluan paljon kaikkea.
Joo, en tiiä, kirjotan, aika varmasti huomenna kunnon kuulumisblogimerkinnän ja selitän ihan kaiken ja paljon muuta.
Huomiseen, moro.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)