Iloisaa iloisuutta vaihteen vuoksi vaikka kipeältä kuulostanenkin

Antakaas anteeks toi eilinen enkunkielinen tajunnanvirta. En suosita ketään, jolta se meni ohi, kattomaan sitä, koska se oli super-angstista ja erittäin huonoa enkkua. Nyt tosiaan asiaan. Tasan viikon päästä on jännää Kaapelitehtaalla, mitä on koko syksy odoteltu. MICHAEL MONROEN KEIKKAA ja mulla on vippilippu. On ollu ihan semihyvä fanitussyksy, vaikka eilinen keikka menikin ohi yleisen kipeyden takia. Tänä syksynä oon saanu ihan uusia kavereita vanhoista tutuista piireistä, josta saamme kiittää Kulttuuritalon keikkaa. (Anniina, oot ihana). Sitten oon päässy kokemaan maailman parhaan bändin ihan uudessa paikassa, tarkemmin sanoen Oulussa, vielä tarkemmin, Teatrialla. Se oli hieno keikka, sain pyyhkeen ja plektran, jolla seura ei tehnyt mitään. ja oikeesti, en oo puhunu tästä, kun aina tuli muuta, mutta se oli oikeasti upea keikka, jonka upeus johtui kai osittain siitä, ettei sinne ollut tullut eksyttyä ennen. Se tunne kun tärkeä ihminen on lähellä ja olet ekstaasissa jo pelkästä musiikistakin. Tänä syksynä on ilmestynyt yhteensä kolme hyvää levyä vanhoilta tutuilta. Ja nyt ei oikeasti jaksaisi odottaa sekuntiakaan, viikosta puhumattakaan. Mutta, jos nyt menisin pois.