"Tämä on arvaa kenen arvaa mikä jätä arvaa mikä arvaa minkä jälkeen arvaa mihin" (itseasiassa viisuista)

Otsikko on taas arvoitus, se on itseasiassa muunnelma leffasitaatista.
Mutta itseasiassa voisin puhua viisuista.
Aion tänä vuonna katsoa molemmat semifinaalit, koska vaikkei Suomi ole finaalissa, enkä siis luultavasti katso sitä, haluun silti nähdä, että keitä sinne laitetaan.
Islanti oli tosi hyvä, sain niistä jo etukäteen vinkkiä, ne on semmoinen iloinen metalliyhtye, joka yrittää kaataa kapitalismin metallilla.
Se ensimmäinen semifinaali oli melkoisen blaaah, mutta Islanti oli hyvin kaivattu väriläiskä.
Siis ei puhuta sitä, että Suomen viisuedustaja oli aika söpö, Sebastian Rejman keräs Twitterissä "onpas se kuuma"-kommentteja ja mä sanon vaan, että Iina Kuustonen on onnekas mimmi.
Haluun tietää, että onko torstain semifinaalissa Iso-Britanniaa ja jos on, niin pääseekö ne sinne Superfinaaliin.
Aikoinaan Iso-Britannialla oli monta kertaa tosi humoristinen ote, mikä mun mielestä oli pelkästään piristävää.
Niin  ja jos puhutaan vielä viisuehdokkaista, niin mun mielestä se edellinen linja siitä, että kuka tahansa voi hakea sinne, eikä näin, että yhdeltä artistilta tulee kolme kappaletta joista äänestetään, koska Suomi ei tajua äänestää sitä oikeasti hyvää biisiä sinne.
Viime vuonna Saaralla oli Queens ja Monsters ja se kolmas, mun mielestä sinne olisi sopinu se Queens, Suomi äänesti Monstersia (muistaakseni) ja vaikka se oli finaalissa, se jäi tosi hännille.
Tänä vuonna Suomi äänesti sinne Look Awayn ja kuulin niistä muista pätkiä vasta eilen, ne oli taas parempia.
Vaikka Suomi ei ens vuonna lähettäiskään Viisuihin jotain metalliöriöribändiä, niin mun mielestä se viisubiisin etsintäkilpailu pitäs avata mahdollisuudelle, että sellaisetkin voi sinne yrittää.
Nyt on viisukrapula, koska vaikka useat sanoi jo etukäteen, ettei Suomi tuu pärjäämään, niin mä kuitenkin toivoin, että oltais finaalissa, nyt siis väsyttää.

Hirveän pitkä otsikko, koska niistähän mä oon "tunnettu" (sori tauosta, tadaa)

Joo.
Musta tuntuu, että aina tässä blogissa pyydellään hirveästi anteeksi kaikkea, melkein jopa olemassaoloa.
Aion lopettaa sen.
Viimeks kun kirjotin, olin tosi blääh, nyt en oo niin blääh, vaikka edelleen vähän ärsyttää olla minä.
Tänään olin todella myöhässä, mutta raahasin perseeni paikalle ja sitten ärsytti, koska olin NIIN myöhässä.
Tätä kirjottaessani kuuntelen vihdoinkin Spotifyyn laitettua Auta Antti-podcastia, vaikka se vasta onkin todella mainstreamia, koska se on kirjaimellisesti jokaikisessä nuorten ihmisten Youtube-kanavalleen postaamassa videossa.
Mua vittu ärsyttää kaikki määritelmät.
Kuka päättää mitä pitää olla, tehdä, mihin pitää elämässä mennä, paitsi jokainen itse.
MIESTEN DÖDÖ, NAISTEN DÖDÖ, EIKÖ VOI OLLA VAAN DÖDÖ, KUN SUKUPUOLI ON ILLUUSIO, JOKAISEN PÄÄTETTÄVISSÄ JA MUUTENKIN TOSI WIBBLY-WOBBLY-JUTTU?!
Onko mun blogista tullu tai tulossa kanava purkaa vitutusta?
Onko tää hyvä juttu?
Mä tiiän, ettei tätä lue kukaan, ainakaan se yks ihminen, joka aikoinaan luki ja kommentoi tätä, mutta ehkä se on hyvä.
Vaihdan aihetta:
Elämässä perseestä ei ole esimerkiksi se, että mulla on helvetin hieno sateenvarjo tätä nykyä, kun edellisestä meni kahva paskaksi.
Sekään ei ole perseestä, että yhdeltä mun lempi-ihmisistä Suomen musiikkikentässä tuli just levy.
Kyllä, mä puhun Ellipsistä.
Viikonloppuna oli Record Store Day, me käytiin Hakaniemen Levykauppa Äxässä, josta mä ostin Ellipsin Yhden Naisen Hautajaiset, Reino Nordinin Cara Mian, Ville Valo & Agentsin saman nimisen levyn ja Leijonakuninkaan soundtrackin suomeksi.
Tulin tosi iloiseksi Ellin levystä, koska joo, mä tykkään Ellistä ja Haloo Helsingistä.
Mun mielestä Haloo Helsingin paras biisi ei välttämättä ole Maailman toisella puolen, koska liiallinen radiosoitto pilas sen hetkeks multa, mut nyt mä voin jo kuunnella sitä, kun se on Haloo Helsingin livelevyllä jopa koskettavana versiona.
Olin aikoinaan sitä mieltä, että Haloo Helsingin paras biisi on Vieri Vesi Vieri.
Ellips on vähän erilaista musaa kuin Haloo Helsinki, mikä on tietenkin virkistävää.
Ja lupaan sanoa levystä enemmän, kun oon kuunnellu sitä enemmän, kuin kerran, mutta mulla on oikeesti Spotify-listakin nimeltä Olisinpa Elli Haloo ja mun mielestä Elli on tosi hyvä tyyppi ja sillee samalla tavalla herkkä, kuin mä, ainakin mulla on tämmönen kuva.
Oliko tässä nyt mitään järkeä, ehkä ei, mutta tältä tuntuu nyt.

Ystävänpäivänaatto

Joo, tiedetään että otsikko kuulostaa ihan joltain nuorten roskaromanssiromaanilta, joita tämä tyttö ahmi ollessaan teini.
Mutta joo, matkasta selvitty, kohta on ystävänpäivä, valitettavasti vaan keskellä viikkoa.
Muistan kun sinkkuna vihasin tosi kauan tosi paljon ystävänpäivää, kun olin tosi vitun yksin niin kauan ja sitten mun kaveri lähti kävelemään ja mä uskalsin lähestyä Jussia vasta melkein liian myöhään.
Mutta onneks se toinen on nyt siinä ja pysyy.
Tänään on tosi huono päivä henkisellä tasolla, tai siis kaikki vaan vituttaa vaikka ei oikeen oo edes syytä siihen.
Niin ja Olli Lindholm kuoli.
 Aloin kuunnella Tommi Läntistä äsken, ihan koska voin ja koska haluun tietää miks Tommia vihataan niin paljon.
lisäks tein Lindholm-listan Spotifyyn, mutta nyt ei ole sen hetki.
Naurattaa, että Tommilla on levy nimeltä Iltavilli, mikä kissa se luulee olevansa? :D
Niin ja sitte piti sanoa tännekin, että meen varmaan lauantaina teatteriin Jussin kanssa.
Voi luoja että Tommi Läntinen haluaa olla meemi, unohdin niin totaalisesti, että se meni yhteen suomileffaan, nyt kuulin sen tunnarin pitkästä aikaa.
siis se oli se Kulman Pojat, eli jalkapallokomedia ja helevetin hauska, vaikka en tykkää jalkapallosta.
Nykyäänhän Läntinen on jossain Saunalahden mainoksessa yksisarvisena, mikä on kyllä tosi kuvaavaa tavallaan.
 Mutta joo, vois häippästä.
hyvää huomista ystävänpäivää ja moikkamoi.

Musahölinää ja matka jännittää, eli suomeksi sanottuna kaikkea sekavaa vähemmän siistissä paketissa

Joo, en tiiä miten niin kirjotin parisen kuukautta sitten viimeksi.
Aattelin kirjottaa nyt, ensinnäkin koska kohta ei taas ehdi, kun oon perheen kanssa matkoilla, minkä mun Facebook-kirjottelua seuraavat tiennee liiankin hyvin.
ja toisekseen kirjotan, koska bongasin viime merkinnän yhden ihanan blogin sivupalkista ja tulin iloiseks.(Kiitti Jenita menkää kaikki tänne)
Nyt huomasin että mulla oli kolme eri sekalaista fiilistelylistaa ja yhdistin ne.
Nyt kun ne on albumin mukaan järjestyksessä, niin nyt just soi taas pitkästä aikaa Liisa Ihmemaassa-piirretyn soundtrack, jota kuuntelin paljon, kun olin kirjastossa harjoittelussa.
Tää lista on itseasiassa kolme listaa, joista ensimmäinen luotiin 2017, eli joo.
Vaikkei tää lista nyt ole siinä järjestyksessä, missä mä joskus tein sen, silti tästäkin tulee työskentelyenergiaa.
Siis ensimmäinen versio tästä listasta oli nimeltään "Aamuista selviämiseen, mentaaliberocca"
toisen listan nimi oli "Biisit, joista tulee voi elämä-reaktio"
ja kolmonen oli ensin "Repeatnappi pohjassa" tai jotain vastaavaa
Nyt koko lista tottelee nimeä:  Hyvää fiilistä aamuun ja iltapäivään eli aamulista, jonka voi jättää koko päiväksi soimaan 
Saa mennä kuuntelemaan, jos kiinnostaa mitä kaikkea mä kuuntelen kirjoitellessani ja muutenkin.
Suosittelen kyllä tosi hemmetin lämpimästi Spotify Premiumia, koska itse en ainakaan jaksanut mainoksia, tai sitä, että se meni jatkuvasti sekoitukselle.

Lisää tähän pakollinen Monroe-bändin kuulumiset-osio
Joo, eli Makkosten pitkä hiljaiselo on katkeamassa, ensi vuonna.
Uusi albumi tulee huhtikuussa ja sitä ennen tullaan vielä taas  jälleen Tavastialle kahdelle keikalle, ihan niinku ennen vanhaan <3
Onneks mulla on ollu tässä vähän muuta ajateltavaa, mutta välillä on kyllä meinannu seota, kun ei tienny yhtään mitään.
nyt tiedän, että uuden levyn nimi on One man gang, tai vastaavaa, kuulostaa ihan hyvältä.

Niin, mitä sulle kuuluu?
Mulle kuuluu ihan hyvää.
Olin kahdessa silmäleikkauksessa lyhyessä ja kolmas on tammikuussa.
Ensin oli kaihileikkaus, sitten irtos verkkokalvo, en edes tienny, että niin voi käydä.
Sitten niistä silmäleikkauksista tuli saikku, verkkokalvopaukusta kuukausi
Ja siten katkes työsopimus hetkeks, mutta täällä mä taas olen.
Ja tää järkyttävä pimeys on perinteiseen tyyliin meinannut saada mut kiinni jo pari kertaa, mutta yritän selviytyä.

Se matka mihin viittasin tuolla aiemmin, on siis semmonen että mennään äidin ja siskojen kanssa äidin ja iskän häämatkamaisemiin Sri Lankaan 10-24.12.2018 eli kuuden päivän päästä on herranjumala lähtö.
Kuultiin tästä ekan kerran joskus kesällä ja nyt tää tapahtuu.
Huuuu.

Semmosia.
Päivitän aina välillä varmaan edelleen, kun tulee asiaa.

Moiimoii.

Tsemppikirje itseltäni itselleni, jos vaikka joku muukin saa siitä voimaa

Sä et ole huono.
Kaikki ei vhaa sua, koska ajattelee enimmäkseen muita juttuja ja itseään.
Sä voit jäädä auton alle huomenna, mutta tuskin jäät.
Meneisyys meni jo.
Marraskuussa mennään.
Maanantaina pinkki is back.
Sä olet "Ihan ok", jos Jussilta kysytään.
Iskä rakasti sua.
Anna aikaa itsellesi.
Älä patoa tunteita
(Seuraavat kaksi lausetta on Haloo Helsinkiä)
"Avaa silmäsi ja hengitä
Vielä elossa oot!"
Ole rohkea pikku Nasu.
Sulla on oikeus myös huonoihin päiviin.
Vitutus ei tapa.
Sateenkin jälkeen tulee maailman kaunein auringonlasku.
(kirjoitettu viime viikolla)

Kirja ja lukeminen

Mun kirja on sivulla 13, se on totuus, mutta sitten itse en oo lukenu hetkeen mitään.
Taas mulla on kaksi kirjaa repussa, mut se tuntuu jäätävältä teeskentelyltä, kun en kuitenkaan kerkeä lukemaan.
Se toinen on semmonen Syitä olla onnellinen-listauskirja ja se toinen on Joe Perryn elämänkerta, jota luin paljon kun hommasin sen Hämeenlinnasta, mut sitten se jäi vähän kesken, enkä muista missä kohtaa.
Oon kärsiny lukujumista siitä asti, kun luin edelliset repussa olleet kirjat.
Musta tuntuu, että oon huono, kun en lue ja oon hidas kirjottamaan.
Haluaisin vain lukea jotain söpöä ja kevyttä tähän väliin, mutta ei mun kirjahyllyssä taida olla mitään sellaista.
Mun kannattaa varmaan taas järjestää kirjahylly(tai hyllyt, kun niitä on nykyään kaks) järkevästi ja sitten tehdä siitä video, koska ehkä se kiinnostais tiettyjä ihmisiä netissä, mutta ei oo ollu aikaa.
Kohta on toisaalta loma, eli ehkä mä ehdin.
Ainakin mä voisin tänään jatkaa ton onnellisuuskirjan tavaamista, että saan sen valmiiksikin joskus.
Mun omassa kirjassa ollaan jännässä vaiheessa, kun päästiin takas avaruuteen.
Kaikki on kyselly multa, että montako sivua siinä tulee olemaan, mut en mä oo vielä niin pitkälle suunnitellu, ainakin 15, mut en tiiä, kaikki on vielä erittäinkin kesken.
Mä oon HYVIN huono suunnittelemaan mitään ja oikeesti, kaikki on vielä hyvin kesken, en oo edes keksiny miten se ehkä loppuu, enkä tahdo alkaa kiirehtimään sen kanssa tai muuten siitä saattaa tulla todella huono ja se kiire voi näkyä, eikä kukaan halua lukea sitä.

Tässä tän päiväiset ajatukset.

Asperger ei ole kehitysvamma, eikä yhteiskuva ole selfie

Siinäpä ne on otsikossa hienosti, mun turhaumat viime ajoilta.
Oon törmännyt niin kauan keharitteluun, joskus vahingossa, joskus tahallaan, että nykyään jo sana vammainen saa mut vihaiseksi.
Enkä nyt sano, että kehitysvammaiset on yhtään vähemmän yhtään mitään, kuin kukaan muukaan, mutta itse en siis ole kehitysvammainen.
Mulla on "fucking Asperger" niinkuin jo kerran sanoin netissä.
Asperger, on hankala sanoa miten se ilmenee.
Diagnoosin mukaan aspergereilla on "yksipuoliset mielenkiinnon kohteet", sen voin allekirjoittaa, vaikken enää mielestäni puhu pelkästään siitä yhdestä asiasta, enkä nyt tässä edes mainitse sitä, kaikki tietää sen.
Joskus sanoin, että mun mielenkiinnon kohteet on musiikki, elokuvat ja elokuvamusiikki, se on edelleen tosi hyvä kiteytys.
En väitä nähneeni maailman kaikkia elokuvia todellakaan.
Tykkään edelleen osittain samoista asioista, kuin pienenä.
Pienenä katottiin siskon kanssa ihan jäätävä kasa Disney-leffoja ja laulettiin niitä biisejä myöhemmin.
Nykyään voisin sanoa, että jos jossain olisi palvelu, tyyliin Netflix, jossa olisi kaikkia lapsena nähtyjä sarjoja ja leffoja, niin olis helppoa, mutta ainakaan nykyNetflixissä ei oo esimerkiksi läheskään kaikkia Disney-leffoja.
Ja Liisa Ihmemaassa, kirja ja piirrettyversio on tosi lähellä sydäntä nykyään, taisinkin joskus kirjoittaa siitä jo, mut niin.


Yhteiskuva ei ole selfie, koska siinä on monta ihmistä.
Selfie on muutenkin ihan paska sana, voitaisin puhua vain kuvista.
Se on "selfie" vain jos se on itseotettu ja siinä on vain se henkilö yksin jossain hienossa paikassa tms.
Särähtää niin helmetisti korvaan aina, kun "Otin henkilön x kanssa selfien" EI.
älkää sanoko niin.


Aasperger vs kehitysvamma-juttuun voisin lisätä vielä sen verran, että mulla on tuttuja, joilla on kehitysvammaa, eli en sano, että ne on jotenkin huonompia kuin kukaan.
Pelkäsin pyörätuolin kanssa liikkuvia cp-vammaisia kun törmäsin ensimmäisen kerran, mutta nykyään tiedän, ettei kaikki ole arvaamattomia, tai pelottavia, läheskään.
Sitäpaitsi tunnen pelottavan epävakaita assejakin, eli ei siinä.
Jokainen on yksilö.
Mähän kovasti puhun sen puolesta, että nähtäisiin  ihminen, eikä ihmisen diagnoosia.
Diagnoosi ei ole koko totuus.