Hirveän pitkä otsikko, koska niistähän mä oon "tunnettu" (sori tauosta, tadaa)

Joo.
Musta tuntuu, että aina tässä blogissa pyydellään hirveästi anteeksi kaikkea, melkein jopa olemassaoloa.
Aion lopettaa sen.
Viimeks kun kirjotin, olin tosi blääh, nyt en oo niin blääh, vaikka edelleen vähän ärsyttää olla minä.
Tänään olin todella myöhässä, mutta raahasin perseeni paikalle ja sitten ärsytti, koska olin NIIN myöhässä.
Tätä kirjottaessani kuuntelen vihdoinkin Spotifyyn laitettua Auta Antti-podcastia, vaikka se vasta onkin todella mainstreamia, koska se on kirjaimellisesti jokaikisessä nuorten ihmisten Youtube-kanavalleen postaamassa videossa.
Mua vittu ärsyttää kaikki määritelmät.
Kuka päättää mitä pitää olla, tehdä, mihin pitää elämässä mennä, paitsi jokainen itse.
MIESTEN DÖDÖ, NAISTEN DÖDÖ, EIKÖ VOI OLLA VAAN DÖDÖ, KUN SUKUPUOLI ON ILLUUSIO, JOKAISEN PÄÄTETTÄVISSÄ JA MUUTENKIN TOSI WIBBLY-WOBBLY-JUTTU?!
Onko mun blogista tullu tai tulossa kanava purkaa vitutusta?
Onko tää hyvä juttu?
Mä tiiän, ettei tätä lue kukaan, ainakaan se yks ihminen, joka aikoinaan luki ja kommentoi tätä, mutta ehkä se on hyvä.
Vaihdan aihetta:
Elämässä perseestä ei ole esimerkiksi se, että mulla on helvetin hieno sateenvarjo tätä nykyä, kun edellisestä meni kahva paskaksi.
Sekään ei ole perseestä, että yhdeltä mun lempi-ihmisistä Suomen musiikkikentässä tuli just levy.
Kyllä, mä puhun Ellipsistä.
Viikonloppuna oli Record Store Day, me käytiin Hakaniemen Levykauppa Äxässä, josta mä ostin Ellipsin Yhden Naisen Hautajaiset, Reino Nordinin Cara Mian, Ville Valo & Agentsin saman nimisen levyn ja Leijonakuninkaan soundtrackin suomeksi.
Tulin tosi iloiseksi Ellin levystä, koska joo, mä tykkään Ellistä ja Haloo Helsingistä.
Mun mielestä Haloo Helsingin paras biisi ei välttämättä ole Maailman toisella puolen, koska liiallinen radiosoitto pilas sen hetkeks multa, mut nyt mä voin jo kuunnella sitä, kun se on Haloo Helsingin livelevyllä jopa koskettavana versiona.
Olin aikoinaan sitä mieltä, että Haloo Helsingin paras biisi on Vieri Vesi Vieri.
Ellips on vähän erilaista musaa kuin Haloo Helsinki, mikä on tietenkin virkistävää.
Ja lupaan sanoa levystä enemmän, kun oon kuunnellu sitä enemmän, kuin kerran, mutta mulla on oikeesti Spotify-listakin nimeltä Olisinpa Elli Haloo ja mun mielestä Elli on tosi hyvä tyyppi ja sillee samalla tavalla herkkä, kuin mä, ainakin mulla on tämmönen kuva.
Oliko tässä nyt mitään järkeä, ehkä ei, mutta tältä tuntuu nyt.