Hupsistakeikkaa helmikuu

Kello on keskellä yötä ja mä kirjotan näitä sanoja tähän.
Viime aikoina oon huomannut kuuntelevani ihan hillittömästi musaa, jota joskus pienenä kuuntelin. Ehkä hieman etsin itseäni vieläkin ja nostalgioin jotakin mitä ehkä oli, tai ei ollut.
Sitten oon mietiskellyt, että kuka oon ja oonko sitä mitä haluan olla ja sitten oon ylensä masentunut.
Kymmenen vuotta sitten mä olin viisitoista ja löysin Hanoi Rocksin ja rockin silleen laajastikin, sitä ennen mä en oikeastaan tiennyt paremmasta ja kuuntelin jotain ihan muuta, mistä ollaan täälläkin puhuttu.
Antti Tuisku oli joskus mun elämä, nykyään se on sitten jotain muuta, kyllä mä Anttia siis edelleen toisinaan kuuntelen, mutta se kirja mun elämästä pistettiin jo kiinni, niinsanotusti.
Kirjoista puheenollen viime viikon aikana ostin ja luin Tove Janssonin Vaarallisen Juhannuksen ja jatkoin Lewis Carrollin Alice in wonderlandin lukemista.

Vaarallinen Juhannus oli pienenä mun lempi-Muumikirja/ asia, koska siinä oli teatteria ja hienoja sanontoja.
(Niinku esim. Rauha hänen tomulleen, siis mä oon sanonu noin monesti, enkä muistanu, että se on tuolta)

Ja en tosiaan tiedä mikä mua vaivaa, ei kai mikään, mutta viime vuonna, vähän ennen Lontoon reissua sain päähäni, että "Hei, mä Haluan Liisa Ihmemaassa-kirjan hyllyni suomeksi ja englanniksi"
Sitten sain sen suomennoksen just vähän ennen sitä reissua ja sieltä englanniksikin.
Nyt aion lukee sen ensin enkuksi ja sitten suomeksi.

En tiedä kuka oon, mutta oon mahdollisesti kuitenkin ihan hyvä ihminen.
Ehkä tää epävarmuus johtuu jotenki siitä, ku en oo tottunu siihen, että kukaan kehuu.

Toisaalta just luin yhtä vanhaa tekstiäni yhdellä nimettömäksi jäävällä nettisivulla ja se ainakin oli hyvä, en tiiä oonko muuten, mutta ainakin se teksti oli.

En oo enää viistoista, joskus toivoisin olevani, mutta niin.
Oon "aikuinen" vaikka en vieläkään osaa siihen suhtautua.

Tavallaan toivoisin olevani hyvä, edes jossain.
Kuuntelen tätä kirjottaessani Youtubesta löytämiäni lahjakkaita naisia yhtenä soittolistana ja toivoisin kovasti osaavani soittaa vaikka sitten sitä kitaraa.
Muttakun ei ole aikaa mihkään.

Haluaisin tietää, mistä vois saada kitaratunteja kohtalaisen halvalla, niin voisin yrittää motivoitua siihen, koska olis kivaa oikeesti.

Tää teksti on vähän tajunnan virtaa, mutta olkoon, menköön.

Mutta mä meen nyt nukkuu, kai ehkä.

Lupaan tulla takas useemmin kun kolmen kuukauden välein.

This is me.
See you.