Sarvia, sädekehiä ja sulaa hulluutta (epäkronologinen kertomus muutamasta viime päivästä)

Taustalla soi HIM, ja saa soidakin. Keväästä odotettu levy ilmestyi perjantaina. Löysin itseni ekana jonosta. Sanoin Ciao. Sinä olit yhtä ihana, kuin aina. Tunnistitko, ehkä. Pikakelaus eiliseen, kun ilmoitit suorassa lähetyksessä, että levy on myynyt kultaa neljässä päivässä. Olin sekaisin, olen sekaisin, itketti onnesta, itkin onnesta, sekoilin Faboon ja kaikkialle. Tänään meinasin itkeä taas, kun Sami tykkäsi tilastani. Tänään lagaan kotona ja lähden keikalle iltapäivällä. HH-levyarvio tulee varmaan seuraavaan merkintään. Laitan kuvia tänään, jos jaksan. HH-kiertue starttasi ainakin mielestäni sillä nimmaroinnilla. Se oli hullua, hienoa, mahtavaa. Monroe tarjosi yhteiskuvaa, minä lagitin ja matelin. Omistan molemmat versiot HHsta. Eilen tein löytöjä Jäänsärkijästä. Kaksi levyä HIMiä ja Uniklubin Luotisateen. Mietin jo eilen että oonko muuttumassa emoprinsessaksi. Tuskin ihan sentään. Jeeps. En oo kuollu, oon sekopää. Ens kerralla parempaa keikkaraporttia ja se arvio.