Juttua sekä siitä,että tästä ja tuostakin ja epätoivoisia yrityksiä herättää levypostaukset henkiin

Moi. Neljä päivää. NELJÄ PÄIVÄÄ. hulluuteen, bändiläisten näkemiseen, edessä seisoskeluun, kun "EI OLE KYLMÄ KUN SITÄ EI AJATTELE". Neljä päivää. ** Hirveä ikävä yksiä ihmisiä, jotka lukee tätä todennäköisesti. Ne oli ja on kai edelleen Lontoossa. ** Michael on seotuttanut mua koko kevään, keikka selvis vasta vähän aikaa sitten ja se on sit lauantaina. Ja perjantaina tulee kesäsinkku (levy tulee syksyllä) ja sen video. Ja huomennakin selviää jotain. Kevään tulon huomaa jo lumen vähyydestä, onneksi. ** Oon päättäny mennä sittenkin Ruissiin, päälle olis tullu Lontoota, mutta kuten eräät hyvin tietää Monroet menee kaiken edelle. ** Viime keskiviikkona, melkein viikko sitten, oli korusarjan julkistamistilaisuus, jonne menin, vaikka sinä aamuna oli hassu fiilis koko asiasta. Siellä nähtiin tuttuja ja jonotettiin. Ja koska mun unelma oli kauan ollut halata Michaelia, näin siitä jopa joskus untamikä ei liity tähän yhtään, niin nyt olen sitten halannut sitä. Ja siitä on kuvakin. Se oli yks mun elämän oudoimmista hetkistä. Muistan, että tyrkkäsin järkkärille kamerani, kysyin Michaelilta, että kai se antaa yhteiskuvia, sitten one thing let to another ja seuraavaks huomaan halaavani sitä, aika semilujaa. Kuvaa tulee joskus,jos tulee. Ja mun on ihan pakko pyytää anteeks sitä että bloggailu on taas vähän jäänyt, lupaan parantaa tapani. Ja ens kerralla saatte vähän levyarvioita.