Ensimmäinen arvio ja vähän enemmän projektista

Taustaa:

Mä oon aina välillä lupaillut arvioida sitä ja tätä tänne blogiini, tai Youtubeen.

No nyt mä sitten aloitan tälläisen hienon systeemin, että dvd-arvioita tulee tänne blogiin, levyarvioita tulee Youtubeen ja kirja-arvioita tulee molempiin, sitä mukaa, kun saan luettua, katsottua, tai kuunneltua niitä.

Pyrin siihen, että levy- ja leffa-arvioita tulis kerran viikossa kumpiakin, riippuu kyllä viikosta, että onko kiireitä vai ei.

Kirja-arvioita tulee aina silloin, kun saan kirjan luettua.

Ensimmäisenä arvioitavaksi osui The World According To Russell Brand- The Very Best Of Russell Brand- dvd, josta enemmän seuraavassa.

The World According To Russell Brand-The Very Best Of Russell Brand

Joo, nimestäkin olisi pitänyt voida päätellä, että kyseessä on best of, mutta silti.

Alussa häiritsi se, ettei siihen saanut tekstejä mistään, päävalikossa oli kyllä hienosti kohtausvalikko, muttei sitä niinsanottua päämenua, josta tekstit saa päälle, yleensä.

Sekin häiritsi, että ne oli tosiaan vaan klippejä, että tyylin heti, kun yleisö repeää kerran, tulee toinen aihe.

Juu, tosiaan, aiheita oli mukavasti matkustamisesta seksikohtauksen kuvaamiseen ja näinpäin pois.

Itseasiassa, koska todellakin tykkään Russellista ja kirjotin joskus siitä, se, että se mainitsee muunmuassa "Kaverinsa Mattin" ja Liam Gallagherin, sai mielikuvituksen lentelemään.

Ostin nää Russell-dvdt siis varmaan vuosi sitten Filmihullusta, joka on loistava leffakauppa, hintaakaan ei ollut kauheasti liikaa.

Russell on mahtava, mutta dvd saa miinuksia siitäkin, että oon jo nähny suuimman osan sen sisällöstä, yli-innokkaan googlettamisen takia, olisi siihen voinut ottaa lisääkin, kuin vain ne mehukkaimmat palat, koska toi vaan jätti himoitsemaan lisää, jos noin voi sanoa.

Kyseinen best of saa näin ollen 6 tähteä kymmenestä (******)

Ensi viikolla luvassa joku muu leffa, Youtuben puolelle tulossa se kauan lupailtu Herras-arvio.

Hyvää viikon alkua kaikille.

Uusi minä vai uusvanha minä

Mä en tiedä miten, mutta jotenkin oudosti se taas tuli takavasemmalta ja räjäytti itsensä mun elämään.
Antti Tuisku oli jo historiaa mulle, sitten tuli Peto on irti ja täytyy myöntää, ensin en tykännyt siitä, sitten jostain jäi tavaksi kuunnella sitä perjantaisin itseironisesti, mikä oli tietenkin virhe.
Sitten tuli Blaablaa, joka on biisinäkin vähän ensin mainittua parempi.
Tein eilen reaktiovideon siihen musiikkivideoon, pistin sen tänään nettiin ja ennenkuin ehdin estää itseäni, huomasin jo tunkeneeni sen Twitteriin Antinkin nähtäväksi, koska olen ihan kahjo.
Pelottaa.
Tässä on se ongelma, että mun piti muuttua ja muutuinkin, en ennen Petoa ollu kuunnellu Tuiskua sataan vuoteen, tai siis pitkään aikaan, tein Youtube-kanavankin nimellä RockismyAir ja nyt kyseisellä kanavalla on jo kolme videota Tuiskusta.
Mutta alunperinhän mä siirryin Antista Monroeen ja nyt, kun Michael ei enää kiinnosta, niin mä oon vähän siirtymässä takas Tuiskuun, muttakun en tiiä.
Tykkään kummastakin.
Vastakkainasettelu on jännää.
Okei, sillon ku päädyin sinne  Antin keikalle Tavastialle, joka tuntuu olleen tuhat vuotta kauan sitten, niin sitten kun tein siitäkin blogimerkinnän olin supertarkka siitä, ettei kukaan tienny, että puhuin Antista.
Antti on aina osa mua ja tulee olemaan, olin sentään fani monta vuotta kakstoista-vuotiaana, sitten viis-seittemän vuotta myöhemmin tuli kyllästyminen ja sitten mun yks uus kaveri koukutti mut uudestaan ja nyt, kun tostakin on jo   kauan aikaa ja meidän välit katkesi, niin en halua käydä, enkä tule käymään Tuiskun keikoilla, koska en halua törmätä siihen, vaikka tiedän, ettei se puhuisi mulle vieläkään.

Tuisku on mun guilty pleasure, jota kuuntelen, vaikka en sais.

Joo, voihan Antti Tuisku.
Piti kirjottaa  ihan muusta, mutta ens viikolla sitten.
Oon luvannu kirjottaa arvioita ja pistän ekan ens viikolla.


Moi.

Haluaisin vain tietää

Mä olen aika kaukana onnellisesta just nyt.
Voisin pyytää anteeksi hiljaiseloa blogin puolella ja  muutamaa muuta asiaa.
Voisin kirjottaa tänne jotain tätä parempaa, jos osaisin.
Maailma ei ole kiva.
On kevät ja aurinko lisääntyy ja mua stressaa pari asiaa.
Mulla on vastuutehtävä ja pelkään, että se räjähtää naamalle.
Mun yksi video saa katselukertoja  vaan siksi, että sohin muurahaispesää ajankohtaisella aiheella, jonka ei edes enää kuuluisi kuulua mulle.
Pelkään, että joku kaunis päivä sattuu sieluun.
Vihaan herätä aikaisin aamulla.
Ärsyttää se, etten muista uniani, tai näe niitä ja sitten kun nään ja muistan, niissä ollaan keikalla.
Jumalauta, mä olen muutakin, mä haluan olla muutakin, mä haluan lakata olemasta tyhmä ja heiveröinen fanityttö, mä haluan tehdä jotain, mistä joku voi olla ylpeä.

Mun kännykän ilmoitusääni meinaa saada itkemään, mutta toisaalta kyseinen biisi on ihanakin(Ja osasin vaihtaa sen itse).

En tiiä, halusin kirjottaa.

Somettomuus-päiväkirja päivä 4/28

En oo ennen huomannukaan, että Facebook stalkkaa,  nyt tulee niitä "Sinulle on odottavia ilmoituksia"-sähköposteja, kun en oo ollu siellä pariin päivään.
Eilen ois vielä kiinnostanu, mitä muille kuuluu, tai tavallaan kiinnostaa edelleen, mut aion tehdä tän.
Ja sit mun alitajuntakin kiusaa, näin unta, että luin Suosikista juttua Antti Tuiskusta ei kamala painajainen, mut vois silti antaa jo olla.
Hieno asia, jonka huomasin eilen, on, että mun ensimmäinen lempileffa(Helmiä ja Sikoja) tulee kolmoselta perjantaina.
Vaikka mä muistan sen äänenpainoilleen ulkoa, niin en oo silti nähny sitä moneen vuoteen, eli ehkä katon sen.

En oo vieläkään varma, millon julkasen nää,  vai julkasenko ikinä.

Ja nyt mä ajattelin, että "Voisin mennä kysymään mun Emmerdale-Facebook-ryhmältä, että kenet Cameron on murhannu", ennen ku muistin, tajusin, että ai niin.

Edit (kirjotettu myöhemmin samana päivänä eli laitan samaan merkintään)
Se, jolle sillä on väliä, tiesi, että mä olin menossa tänään leffaan, mutta, sit me oltiin jotain viisi minsaa myöhässä, joten vaihdettiin leffaa, kuitenkin siis, voisin tehdä joskus Hobitistakin arvion.

Somettomuus-päiväkirja päivä 2/28

ehkä mä julkasen tän vasta maaliskuussa.
Netissä olemisesta puuttuu jotain, kun ei tiedä mitä muille kuuluu.
Sain eilen kaksin kappalein älylaitteita.

Yritys herätä ja herättää henkiin

Pakko kai sanoa  tää ihan sillee, ku se on.
Mulla on se taas.
Se, kun voi ja osaa vaan kuunnella musiikkia, joka on tai ainakin tuntuu täydelliseltä.
Dingo tuli taas takavasemmalta, kun äiti siivos kaappeja.
ja mä Päätin kuunnella sitä koko viikon, okei, nyt on sitten jo keskiviikko, mutta herranjestas, kun pääsee yli Lähetysssaarnaajasta ja muista hiteistä, siellä kaikkien tarttuvien kertsien ja jäätävien kitaravallien alla on ne  oikeasti hyvät ja koskettavat biisit, niinku esimerkiksi Perjantai.

Anteeksi hirmuisesta tauosta blogin kanssa, yritin kirjottaa viime vuodesta sen Pähkinänkuori-postauksen, mutta sitten se jäi kesken.
 Viime vuosi oli kaikin tavoin parempi, kun edellinen, se voidaan ainakin sanoa.
Löysin rakkauden ja hylkäsin Monroen.
Olin elämäni ensimmäisessä  conissa ja se oli kivaa.
Vaihdoin vuotta Riihimäellä ja sain halin.

Ja niin edelleen, mutta siis kaikki on kivasti.
Jee.
Voisin mennä takas kuuntelemaan Dingoa ja luvata kaksi asiaa:
1. En hehkuta Dingoa hirveän kauhean kamalasti ympäriinsä.
2. Kirjotan ens kuussa enemmän.

Se on Moi.

Maalaaminen on kivaa ja sata tekosyytä tauolle

Juu, olen edelleen täällä.

"Tulee mieleen Miró "
"Sähän voisit maalata Sid Viciousin muotokuvan"
Autismisäätiö on mahtava paikka, jossa luullaan nähtävästi, että mä pystyn kaikkeen, haluaisin uskoa itteeni itekin enemmän ja näin.

Tiedän, että kirjotin viimeks huhtikuussa, sittemmin tapahtu kaikenlaista loistavuutta, niinku Aerosmithin keikka toukokuussa ja lähes omilleen muutto heinäkuussa.

Heinäkuu oli kiireinen, kahdet festarit, joista toinen oli Wanaja, jossa en nähny Makkosia, koska olin melkein kipeä, mutta Yön ja Kaija Kn näin.
Yöstä oikeesti tykkäsinkin.
Ruisrock meni osittain laulumaille, koska kyllästyin samaan vanhaan settilistaan ja mutenkin..

Ja oon oikeesti edelleen onnellinen murun kanssa,  ollaan oltu yhdessä lähes 7 kuukautta, musta tuntuu välillä uskomattomalta, että Jussi jaksaa mua edelleen.
Tän kirjottamisen aikanakin se soitti kaks kertaa <3 .
Mä vaan rakastan sitä ihan hirveästi, mun Jellona.
Ja lupasin Facebookille arvioida tänne Herrasen  levyt, mutta se jäänee toiseen kertaan.

Maalaaminen on on ihan parasta, vaikka mun tyyli on tosiaan "tyylittömyys", niin se  rentouttaa ja siitä tulee hyvä fiilis.

Sitten, ennenku lopetetaan, pakko hehkuttaa, vielä kerran, että lauantaina kannattaa ilmaantua Tavastialle.

ps. alan varmaan kirjottaa sitä "Herras-merkintää" heti tänään, katotaan millon saan sen tänne.