Kirja ja lukeminen

Mun kirja on sivulla 13, se on totuus, mutta sitten itse en oo lukenu hetkeen mitään.
Taas mulla on kaksi kirjaa repussa, mut se tuntuu jäätävältä teeskentelyltä, kun en kuitenkaan kerkeä lukemaan.
Se toinen on semmonen Syitä olla onnellinen-listauskirja ja se toinen on Joe Perryn elämänkerta, jota luin paljon kun hommasin sen Hämeenlinnasta, mut sitten se jäi vähän kesken, enkä muista missä kohtaa.
Oon kärsiny lukujumista siitä asti, kun luin edelliset repussa olleet kirjat.
Musta tuntuu, että oon huono, kun en lue ja oon hidas kirjottamaan.
Haluaisin vain lukea jotain söpöä ja kevyttä tähän väliin, mutta ei mun kirjahyllyssä taida olla mitään sellaista.
Mun kannattaa varmaan taas järjestää kirjahylly(tai hyllyt, kun niitä on nykyään kaks) järkevästi ja sitten tehdä siitä video, koska ehkä se kiinnostais tiettyjä ihmisiä netissä, mutta ei oo ollu aikaa.
Kohta on toisaalta loma, eli ehkä mä ehdin.
Ainakin mä voisin tänään jatkaa ton onnellisuuskirjan tavaamista, että saan sen valmiiksikin joskus.
Mun omassa kirjassa ollaan jännässä vaiheessa, kun päästiin takas avaruuteen.
Kaikki on kyselly multa, että montako sivua siinä tulee olemaan, mut en mä oo vielä niin pitkälle suunnitellu, ainakin 15, mut en tiiä, kaikki on vielä erittäinkin kesken.
Mä oon HYVIN huono suunnittelemaan mitään ja oikeesti, kaikki on vielä hyvin kesken, en oo edes keksiny miten se ehkä loppuu, enkä tahdo alkaa kiirehtimään sen kanssa tai muuten siitä saattaa tulla todella huono ja se kiire voi näkyä, eikä kukaan halua lukea sitä.

Tässä tän päiväiset ajatukset.

Asperger ei ole kehitysvamma, eikä yhteiskuva ole selfie

Siinäpä ne on otsikossa hienosti, mun turhaumat viime ajoilta.
Oon törmännyt niin kauan keharitteluun, joskus vahingossa, joskus tahallaan, että nykyään jo sana vammainen saa mut vihaiseksi.
Enkä nyt sano, että kehitysvammaiset on yhtään vähemmän yhtään mitään, kuin kukaan muukaan, mutta itse en siis ole kehitysvammainen.
Mulla on "fucking Asperger" niinkuin jo kerran sanoin netissä.
Asperger, on hankala sanoa miten se ilmenee.
Diagnoosin mukaan aspergereilla on "yksipuoliset mielenkiinnon kohteet", sen voin allekirjoittaa, vaikken enää mielestäni puhu pelkästään siitä yhdestä asiasta, enkä nyt tässä edes mainitse sitä, kaikki tietää sen.
Joskus sanoin, että mun mielenkiinnon kohteet on musiikki, elokuvat ja elokuvamusiikki, se on edelleen tosi hyvä kiteytys.
En väitä nähneeni maailman kaikkia elokuvia todellakaan.
Tykkään edelleen osittain samoista asioista, kuin pienenä.
Pienenä katottiin siskon kanssa ihan jäätävä kasa Disney-leffoja ja laulettiin niitä biisejä myöhemmin.
Nykyään voisin sanoa, että jos jossain olisi palvelu, tyyliin Netflix, jossa olisi kaikkia lapsena nähtyjä sarjoja ja leffoja, niin olis helppoa, mutta ainakaan nykyNetflixissä ei oo esimerkiksi läheskään kaikkia Disney-leffoja.
Ja Liisa Ihmemaassa, kirja ja piirrettyversio on tosi lähellä sydäntä nykyään, taisinkin joskus kirjoittaa siitä jo, mut niin.


Yhteiskuva ei ole selfie, koska siinä on monta ihmistä.
Selfie on muutenkin ihan paska sana, voitaisin puhua vain kuvista.
Se on "selfie" vain jos se on itseotettu ja siinä on vain se henkilö yksin jossain hienossa paikassa tms.
Särähtää niin helmetisti korvaan aina, kun "Otin henkilön x kanssa selfien" EI.
älkää sanoko niin.


Aasperger vs kehitysvamma-juttuun voisin lisätä vielä sen verran, että mulla on tuttuja, joilla on kehitysvammaa, eli en sano, että ne on jotenkin huonompia kuin kukaan.
Pelkäsin pyörätuolin kanssa liikkuvia cp-vammaisia kun törmäsin ensimmäisen kerran, mutta nykyään tiedän, ettei kaikki ole arvaamattomia, tai pelottavia, läheskään.
Sitäpaitsi tunnen pelottavan epävakaita assejakin, eli ei siinä.
Jokainen on yksilö.
Mähän kovasti puhun sen puolesta, että nähtäisiin  ihminen, eikä ihmisen diagnoosia.
Diagnoosi ei ole koko totuus.